Regian sukkalankakavalkadi

Vaikka blogissa on hiljaista, kotona sentään tapahtuu jotain. Olen päivittänyt perheen villasukkavarastoa. Kysymyksessä on ihan käyttösukkia -ei mitään hifistelyä. Mutta on tullut kokeiltua Regian sukkalankoja (minähän olen tunnetusti vähän heikkona näihin valmiiksi värjättyihin lankoihin...).Tyttelit toivoivat lyhytvartisia villasukkia (mitä ne sellaiset ovat??? Niihinhän ei saa tehdä vartta, joka on kaikkein mukavin osuus koko sukassa...). Äidin puikoilta pesi ja myös linkosi.

Regian Ombre Stripe sinivihreäsävyisenä. 2,5mm pyöröpuikoilla "two-in-one" kärjestä aloitettuna. Hiukan pienenlivakat tuli kaikesta kokeilemisesta huolimatta. Ja tuo lyhyt varsi saisi kuitenkin olla hiukan pidempi.

Regian Fluormania (puna-kelta-vihreä vasemmalla). 2.5mm:n pyöröillä kaksi kerrallaan, varresta aloittaen. Aika sähäkät värit, vaan kuka niitä näkee, kun nehän ovat kengässä. Varsi edelleen (liian) lyhyt.

Pitihän tuota Fluormaniaa neuloa toisiinkin sukkiin, kun sitä niin rutkasti jäi jäljelle. Mustalla Regian 4ply -perussukkalangalla raidoitettuna. Näiden kivat varret sentään pilkottaa tennarin reunan yli.

Tässä "sukkaputkessa" oli myös sellainen historiallinen poikkeus, että isäntä sai sukat. Sitä ei muuten ole tapahtunutkaan sanoisinko... viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Suutarinlapsen kengät ja silleen.

Lankana Regian Allround. Tämä lanka oli Halpa-Halli-tarjouksena ja jotenkin kumman karheaa ja muovintuntuista. Ei tunnu samalle käsissä kuin nuo muut. Väri tosin oli ihan kiva. Puikkokoko edelleen 2.5mm ja edelleen tuplasti pyöröllä varresta aloitettuna. Säikähdin noiden ensimmäisten koon hakua niin, että seuraavat neuloin toisin päin. Eipä tosin nämäkään isännän jaloissa pyöri. Vihreät raidat on tehty jollakin jämällä.

Ja vielä yhdet. Lanka Regia Zoofari -ihan heräteostos tämäkin. Kiva kokeilla. Jotakin seepraa tavoittelevaa niistä syntyi. Lanka olisi tosin päässyt parhaiten oikeuksiinsa ihan sileänän neuleena. Mutta tässä ribbiä.

Mitäpä langoista kommentoisin. Tuoteselosteen mukaan Italiassa valmistettua Saksalaiselle Coats GmbH:lle, jonka tuotemerkki Regia on. Perussukkalankaa, ihan mukavan tuntuista neuloessa (paitsi Allround). Pätkärääkättyä löytyy joka lähtöön ja joka vuodenaikaan ilmestyy uutta rääkkäystä. Kivahan näitä on kokeilla, mutta tällaiseen valmiiksiraidoitettuun lankaan ei käy kuin ihan perusmalli. Mitkään koukerot tai kuvitukset eivät niissä näy. Sopii hyvin "aivottomaan" tv-katseluneulontaan.

Pirtin Kehräämön meleerattu karstalanka meets MAXI mania

Teini toivoi kaulaliinaa. Vaatimustaso oli korkealla: iso, lämmin, kova (mitähän sekin mahtoi tarkoittaa?), sellainen, johon voi kääriytyä, mutta joka ei lörpsähdä naaman edestä. Värimailmakin oli rajoitettu. Tällä hetkellä neidille kelpaa vain valkoinen tai “neutraali”. Ja arvatkaa vaan, löytyikö minun massiivisesta lankavarastostani yhtään sen suuntaista lankaa. Ei löytynyt! Ja jos joskus on löytynytkin, olen taatusti värjännyt ne iloisen keltaiseksi tai punaiseksi. Päädyin lopulta ostamaan Pirtin Kehräämön meleerattua karstalankaa ruskean sävyisenä.

Projekti ei meinannut lähteä liikkeelle laisinkaan. Ensin neuloin PK:sta puoli metriä 40cm leveätä tavallista liinaa ja totesin, ettei lanka tule riittämään. Purin. Sitten neuloin reilut puoli metriä kapeampaa, johon teini totesi, että liian kapea ja liian ohut. Purin. Plääh! Minulle ei ollut selvää visioita päässä, mitä pitäisi tehdä ja miten.

Onneksi Hurja-Hanna ryntäsi apuun ja ehdotti minulle Mini mania -mallia. Minulla oli ostamani PK karstalangan lisäksi jemmassa kesällä Vermon kirppikseltä löytämääni luonnonvalkoista karkeaa lampaanvillalankaa. Päätin neuloa Mini manian näistä kahdesta langasta. Kaulaliinan piti olla iso, joten aloitin urakan luomalla 500 silmukkaa. Malli oli helppo, mutta paksu lanka ja valtava määrä silmukoita meinasivat uuvuttaa minut. Teini piti onneksi vauhtia yllä vahtimalla vieressä, että kaulaliinasta tulee varmasti tarpeeksi iso -leveä ja pitkä.


Tulihan siitä.

Kaulaliinalle tuli pituutta 3,8m. Se riittää parhaimmillaan neljä kertaa kaulan ympärille.

Rakenteesta tuli valituilla langoilla paksu, kova ja jäykähkö, joten niiltä osin kaulaliina toteuttaa tilausvaatimukset. Pintakuviokin on kaunista.

Kaiken kaikkiaan kaulaliinasta tuli kiva ja mikä parasta, teinikin tykkää, joten liinaa on käytetty paljon :-).

Mini (MAXI) mania
Ohje: Mini mania
Lanka: Pirtin kehräämön meleerattu karstalanka 140 tex x 3, väri 77, luonnonvalkoinen tuntematon lampaanvilla
Puikot: 5,5 mm
Ravelryssä: Mini (MAXI) mania

Langasta vielä sen verran, että tämä oli kerrankin KOTIMAISTA! Pirtin kehräämö Hiirolassa Mikkelin lähellä kehrää ja valmistaa näitä lankoja suomalaisesta villasta. Ihanan rouheita ja kauniisti liukuvärjättyjä vyyhtejä. Toisen langan löysin viime kesänä Espoosta Vermon kirpparilta. Ostin kassillisen luonnonvalkoista villaa aikeenani värjätä sitä, mutta muuhun käyttöönhän tuo meni. 

Projektikasseja reissuja varten

Kalakukkoneulojien vaihtolaatikko saapui luokseni toistamiseen (ideana kiertävä laatikko, josta saa vaihtaa tarpeellista tavaraa). Viimeksi tein sinne edellisessä postauksessa esiteltyjä puikkokoteloita. Tällä kertaa päätin ommella jotakin neulomiseen liittyvää eli projektikassisettejä reissuja varten. Reissuille tarvitaan sopivan kokoinen kassi projekteille, kivan näköinen, mukava kantaa, toimiva...

Kaunis kangas, kassin muotoinen kassi, siihen kurkistusikkuna ja neutraali vuori, pieniä yksityiskohtia, settiin sopiva pieni puikkokotelo -tällainen siitä tuli:

Ja, kun yhdellä setillä ei laatikosta vielä paljon vaihdeta, tein muutaman lisää:

 

No, mitä näillä vaihdoin,

-lankaa, puikot, nappeja ja puikon päitä. Setit lähtevät jatkamaan matkaa laatikossa. Saahan nähdä, löytävätkö jonkun kanssaneulojan luota uuden kodin. Ja ovatko toimivia käytännössä? 

Yksi setti jäi meille koekäyttöön. Perheäänestyksessä kukallinen ja punainen saivat yhdet äänet ja pöllösetti kaksi ääntä. Siispä demokraattisen äänestyksen tuloksena pöllöt jäivät meille.

Lisää funktionaalista paperiompelua

Edellisestä postauksen lämmittelemänä päästään sydäntä lähellä oleviin neuleasioihin. Karttailusta neulevyötteisiin.

Olen pitkään pyöritellyt päässäni ajatusta neulevyötteiden käyttämisestä (kiitos ideasta Kalapuikolle). Vihdoin ja viimein pääsin tuumasta toimeen ja samaa koteloideaa käyttäen tein reissupuikkokoteloita. Karttojen sijasta käytin neulevyötteitä. Ensin yritin sommitella koko vyötettä, mutta sain mielestäni paremman lopputuloksen leikkaamalla käyttöön ainoastaan "etiketin".

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näihin koteloihin tein pienemmän lokeron puikkoja varten, kun taas isommalla puolella voi säilyttää saksia, pyöröpuikkoja, mittoja tms. tarpeellista matkatavaraa. Kiinnitys edelleen tarranauhalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samalla kertaa toteutin idean puikkokotelosta, jonka kansi olisi lankavyötteistä. Kotelossa on sama rakenne kuin aikaisemmin tekemissäni (tässä) tai (tässä).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omassa kotelossani on puute, puikkokokojen merkitsemiseen ei ole kikkaa, joten oikean kokoisten puikkojen etsintä on oma hommansa. Tähän koteloon tein puikkokokojen merkitsemistä varten alareunaan taskun, jonne kokolapun voi pujottaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suojaläpässä on edelleen muutama lenkki tilpehöörin säilyttämistä varten. Omassa kotelossani olevat taskut kys. läpässä olen havainnut hankaliksi. Niitä en laittanut enää lainkaan.

 

Puikkokotelo ja kolme reissupuikkokoteloa lähtivät matkaan kanssaneulojien laatikkovaihtoon. Toivottavasti niille löytyy käyttöä.

Funktionaalista paperiompelua

Long time -no hear. On ollut niin vilkas kesä ja alkusyksy, että en ole ehtinyt ottamaan kuvia neulomuksistani saati sitten bloggaamaan (olen sentään ehtinyt vähän neulomaan). Mutta nyt korjaan tapani!

Kirjoittelin tuossa aiemmin funktionaalisesta käsityöstä ja kuumottelin kanssalukijoitanikin esittelemään omiaan. Nyt esittelen erän omia töitäni, joita voisin kutsua funktionaalisiksi.

Innostuin keväällä kokeilemaan paperin käyttöä ompelumateriaalina. Paperia käyttämällä saa helposti aikaan hauskoja, "henkilökohtaisia" juttuja, joihin voi yhdistää selkeän toiminnallisen jutun.

Tein kompassikoteloita (joissa voi säilyttää suunnistajalle tärkeät kompassin ja emit-leimasimen).
















Päällimmäisenä karttoja, välissä kaksipuolinen silitettävä tukikangas ja pohjalla puuvillakangas. Koko komeus silitetty yhteen ja päällystetty kontaktimuovilla. Sitten "levystä" ommeltu kotelo kanttinauhalla kantaten. Kiinnitys tarranauhalla. Kotelot ovat olleet koekäytössä koko kesän ja toimineet ihan mukavasti.

 

Tein samalla idealla myös Tablettikotelon. Tämä on päällystetty Italian tiekartalla (edelliseltä lomamatkaltamme).

Varsin hauskaa puuhaa tämä "paperiompelu". Tosin materiaalipaketista tulee sen verran kova levy, että ompelun vaikeus rajoittaa lopputuotteen muotoa.

Hurahdin niin tähän karttailuun, että karttateema jatkui ylioppilaskorteilla. Kartassa näkyy suunnistavien ylioppilaiden oma koulu.

Väriterapiaa, kolmas kohtaaminen

Värjäyskokeilut jatkuvat.

Kuten tannoin on tullut blogattua, olen kokeillut sekä karamellivärivärjäystä että Kool Aid-värjäystä. Nyt otin askeleen ammattimaisempaan suuntaan, sillä olin hankkinut (messutuliaisina) Ashfordin villavärejä. Vanhoja vuosikerta-Nalleja ja Seiskaveikkoja (vuosikertaa 1993 *nolottaa*) oli vielä muutama vyyhti jäljellä, mutta kaapista löytyi tällä kertaa myös ihan oikeita värjäykseen tarkoitettuja lankoja (ilman vyötteitä tosin, joten oli hiukan haasteellista selvittää, että mitähän oli tullutkaan ostetuksi).

Täytyy nöyrästi tunnustaa, että professionaalimpi värjääminen vaatii kyllä enemmän ammattitaitoakin. Nämä värit (mitä-lie-myrkkyä) vaativat mm. suojautumista. Ohjeessa suositeltiin sekä hengityssuojainten että hanskojen käyttöä, kunnon ilmastointia ja erillisiä astioita. Noh, käytännössä paikka oli kotikeittiö, liesituulettimen alla. Värien valmistelu vaati em. syistä tarkkuutta ja huolellisuutta. Sekoittelin värejä pakastepurkeissa kieli keskellä suuta ja blandasin seosta vedellä. Prosessin teki haastavammaksi myös 30-45min kiinnitysaika eli langan liotus kiehuvassa, mutta ei kuitenkaan kiehuvassa väriliemessä.

Kaikesta "säätämisestä" huolimatta jotakin syntyi.

Lopputuloksena on kerrassaan kauniita värejä (värit Ashford: Rust, Yellow, Hot Pink ja Scarlet). Värit olivat kirkkaita ja heleitä, mutta koin useamman värin käytön samassa vyyhdessä astetta hankalammaksi pitkän keittoajan takia (värit pyrkivät sekoittumaan). Myös "semisolidien" lankojen tarkoituksellinen tekeminen vaatii näköjään taitoa, tekniikkaa ja kikkailua.

Kokonaisuutena tekniikka sopii mielestäni suuremmille lankamäärille ja yksiväristen vyyhtien tekoon paremmin kuin sekalaisiin värikokeiluihin. Värjäys olisi varmasti myös mukavampaa kesällä ulkona tai jossakin muussa tilassa kuin keittiössä, jossa on oltava ylivarovainen. Yksittäisten vyyhtien kanssa turaaminen ja väreillä kikkailu on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa elintarvikeväreillä.

Hommiin osallistui myös apulaiseni, joka tässä antaumuksella "selvittelee" yhtä vyyhtiä. Siinä käsittelyn saa "Rust" -sävyinen semisolidi Suupohjan kampavilla, joka ei kyllä enää tuon jälkeen ihmisvoimin (lue: -hermoin) selvinnyt.

Funktionaalinen käsityö

Meidän jokaisella käsityöllä on joku tarkoitus: perustehtävänä on yleensä ilon tuottaminen tekijälleen. Käsityö saattaa myös selkeästi tyydyttää olemassa olevaa tarvetta tai sen ensisijainen tehtävä voi olla varastoitavan materiaalin määrän vähentäminen. Käsityö voi antaa uuden käyttötarkoituksen jollekin vanhalle esineelle tai materiaalille (=kierrätys) tai sen ensisijainen tehtävä voi olla pelkästään ilon tuottaminen saajalleen... Tarkoituksia on monia, kuten meitä tekijöitäkin.

Minä olen erityisen kiinnostunut ns. "funktionaalisista käsitöistä" eli käsitöistä, joille on mietitty kekseliäs ja selkeä käyttötarkoitus -joku juju ja jotka ovat vielä käytännössä osoittautuneet ajatuksiensa veroisiksi. Näitä "napakymppi"-onnistumisia tapahtuu joskus omalle kohdalle ja joskus vastaan tulee "kanssakässäilijän" onnistumisia.

Heitän teille lukijoilleni haasteen. Esitelkää blogissanne joku napakymppi (on se sitten "funktionaalinen käsityö" tai joku muu onnistuminen) ja perustelkaa, miksi juuri se.

Minä esittelen tässä yhden.

Marraskuussa -09 osallistuin "Käsistä Karannut" -blogin TiiQ:n sukkamallin nimeämiskilpailuun (olisiko ollut jopa TiiQ:n ensimmäinen julkinen sukkamalli) ja ehdotukseni palkittiin. Katsokaas vanha juttu TÄSTÄ linkistä.
Tämä TiiQ:n tekemä saippuaritilä on malliesimerkki "funktionaalisesta käsityöstä". Se on ollut meillä jatkuvassa käytössä saapumisestaan saakka ja se todella toimii. Lisäksi se on säilynyt siistinä ja alkuperäisessä muodossaan mainiosti. Todella onnistunut käsityö, joka ansaitsee Napakymppi-maininnan!