Oikein hauskaa joulua

Kaikille tahdomme toitottaa,

töttöröö, töttöröö,

toitottamalla toivottaa,

töttöröö, töttöröö,

oikein hauskaa joulua,

töttöröö, töttöröö,

oikein hauskaa joulua,

töttöröö, töttöröö,

töttöröö!

Oikein mukavaa jouluaikaa kaikille!

Messuilemassa Tampereella

Kävin viikonloppuna Tampereella Kädentaidot 2009 messuilla. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni näillä messuilla. Asiakaskunta oli tyystin erilaista kuin työelämässä totuttu liituraitakansa ;-). Näytteilleasettajia oli paljon ja messukävijöitä sitäkin enemmän. Lauantaina parhaaseen messuiluaikaan väkeä oli niin paljon, ettei sekaan mahtunut -puhumattakaan, että olisi mitään nähnyt (paitsi ryysiviä keski-iän ohittaneita kädentaitajia). Olo oli kuin Stockan Hulluilla päivillä. Onneksi meno rauhoittui iltapäivän mittaan ja lopulta hallissa sai kierreillä ihan omaa tahtia.

Paljon oli näkemistä. Oli ideoita, välineitä ja ihanuuksia. Huovutusta, huopaa ja hahtuvaa oli joka puolella. Lankoja oli myynnissä paljon. Helmityöt näyttävät olevan tapetilla, samoin skäppäys, tildailu, pussukat ja materiaalien uusiokäyttö. Tekniikasta kiinnostuneille oli tarjolla puikkoa, koukkua, neulaa sun muuta härveliä. Olisi voinut ostaa vaikka mitä, mutta viikkorahassa oli valitettavasti limiitti. Muutama lankakerä sentään jäi haaviin. Törsöttelin pitkään himoitsemaani Noron sukkalankaan, löysin Regian PomPonia ja muutaman muun vyyhden ostin ihan silkasta mielenkiinnosta. Mukaan tarttui myös vähän puuhelmiä, nahkanauhoja ja heijastinlankaa sekä luun muotoinen piparimuotti ;-) -koiralle omat piparit nääs ;-DDD

Tässä vielä muutama poiminta mielenkiintoisista kohteista:

Lovi Oy, nerokkaita postikortteja, joissa koottava puinen koriste ja kerrassaan upeita sisustuspuita ja -kuusia -niin ikään puisia

Savipaja Elukka, mainioita koirahahmoja, koristeita, kännytelineita tms

Hobboks harrastekirjakauppa, eniten kerralla hypisteltäviä neulekirjoja milloinkaan ja missään. Harmi, etteivät viikkorahat riittäneet enempään shoppailuun tällä osastolla

Kauhavan Kangas-Aitta, heijastinnauhoja ja -lankaa

Tinttamarelli -löysin Regian PomPonia!!!

Huovutettu kukkakauppa, kauniita asetelmia huovuttamalla

Malfatto, valaisimia paperinarusta

Åkermanin peltityö, kivoja piparimuotteja, kannuja, hinkkejä jne

Tee-se-itse-lohikäärme...

Päälimmäisenä jäi fiilis, jonka voi pukea sanoiksi yhden ohikulkevan messuvieraan sanoin: "On niin paljon käsityön tekemistä, ettei ehtisi edes töissä käymään..." Niinpä!

Kiertoradalla

Erittäin taidokas ja erityisen sukkatuottelias TiiQ järjesti uudelle sukkamallilleen nimikilpailun. Bloginpitäjän sähköpostiosoite ja sukassa kiertävän raidan yhdistelmä tuotti mielleyhtymän Kiertoradalla-sukista.

Nimikilpailu tuotti tällaisen ihanaisen voittopostin perjantain postimiehen mukana.

Piparminttusaippuaa, saippuateline ja pesulappu kauniin käsinkirjoitetun kirjeen ja lahjapussin kera. Kiitos TiiQ. Perjantain yllätyspostia oli todella mukavaa saada ja kunnoitus kädentaitojasi kohtaan kasvaa edelleen kohisten.

Keskeneräistä kerrakseen

Alan näköjään hiljalleen palata itselleni ominaiseen tilaan -nimittäin keskeneräisten töiden ympäröimäksi. Viime keväänä siivotessani käsityökätköjäni löysin 20 (!) keskeneräistä projektia, jotka ensi hämmästelyn ("olenko tekemässä tällaista?") jälkeen joko purin tai panin roskiin. Nyt olen sitten pyrkinyt pysymään tiukasti ruodussa, mitään ei aloiteta, ellei edellinen projekti ole valmis. Mutta, mutta... pelkkä vilkaisu olohuoneen kirjahyllyn päälle osoittaa, että itsekuri on höltynyt ja pahasti.

Vai, mitä sanotte tästä:

(on ollut kesken jo pidemmän aikaa...)

Tai tästä:

Tai tästä...

Lisää kahvipussikoreja

Pääsin vauhtiin kahvipussikorien punomisessa. Edelleen olen täydellinen amatööri, mutta jokin tässä hommassa kiehtoo. Olisiko se ekologisuus, materiaalin hidas haaliminen tai punonnan vaatima laskenta ja sommittelu, joka hivelee insinöörin mieltä? Värien asettelu se pointti ei ainakaan ole, sillä saralla tarvitsen vielä paljon harjoitusta!

Mutta joka tapauksessa toinen kori syntyi... (ensimmäisen esittelin aikaisemmin blogissani),

Korin leveys on 11 nauhaa (30 cm), pituus 7 nauhaa (20 cm) ja korkeus 7 nauhaa (20 cm). Koriin upposi noin 60 kpl Kulta Katriina -pusseja.

Kori on menossa äidilleni kiitokseksi laatikollisesta huolella säilöttyjä pusseja vuosien varrelta. Huomatkaahan, että korissa on käytetty kahta eri Kulta Katriina -pussia, ylempänä koria aiempaa vaaleampisävyistä ja alempana tätä nykyistä tummempaa.

Mutta voih, kuinka paljon helpompaa olikaan punoa kaikessa rauhassa varta vasten järjestetyllä kurssilla kuin kaiken hässäkän keskellä kotona. Kyllä se kurssi oli hermolepoa kerrakseen ;-).

Voi poika, mitä teit!!!

Mitenkäs tällainen nyt parsitaan???

Puikkopussi

Olen säilytellyt puikkojani ja koukkujani vuosikymmeniä yhdestä kesätyöpaikasta dyykkaamassani hitsauspuikkoputkessa. Putki on toiminut ihan mallikkaasti, mutta lisääntyvän varustelun myötä se on käynyt ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi (ne kirotut pyöröpuikot kietoutuvat kaiken ympärille ja sukkapuikot etsivät jatkuvasti parejaan...).

TiiQ:n puikkokotelosta intoutuneena ja ylimääräistä vapaa-aikaa saanena ryhdyin tuumasta toimeen. Kankaat löytyivät varastoistani (mitäpä sieltä ei löytyisi), vihreä Enstex viime vuosituhannelta esikoisen hoitokassin jäänteitä ja punainen anopilta vuonna "miekka ja kilpi" saatua Reiman Reimatec kangasta. Kanttinauhaakin oli tullut hamstrattua jostakin loppuunmyynnistä, kun kerran "halvalla sai".

Tarkoitus oli tehdä "käärittävä" kotelo, jossa puikot olisivat sievästi järjestyksessä. Pitkät puikot päätin suosiolla jättää majailemaan entiseen kotiinsa virkkuukoukkujen kera. Päähänpinttymä oli, että koteloon on saatava läpinäkyvät taskut, joista puikot hyvin erottuvat. Pitkään pähkäiltyäni päädyin käyttämään (sävyyn sopivia) punaisia muovitaskuja.

Tällaista jälkeä tuli: muovitaskuissa on tilaa sekä ohuemmille että paksummille puikoille ja pyöröpuikoille on omat kotelonsa. Läpät estävät puikkoja liukumasta ulos koteloistaan, vaikka pussia heittelisi. Näin jälkikäteen ihmettelen itseäni, miksi ne virkkuukoukut eivät tuonne muka mahtuneet, vaikka tilaa olisi ollut yllin kyllin??? No, olkoon tämä prototyyppi 1. Jospa tästä jalostuisi jonakin päivänä seuraava kehittyneempi versio.

Käsityökurssilla!

Käsitöiden tekeminen ei ole minulle mikään läpihuutojuttu. Käsityönumeroni oli aina jossakin 7-8 paikkeilla ja inhosin puuhaa siinä määrin, että hankkiuduin pakollisesta opetuksesta eroon heti, kun se oli mahdollista (vuonna -82 ehkä...). Työn jälki oli vähintäänkin hutiloivaa ja huonoa, kun ei huvittanut, niin ei huvittanut! Innostuin käsitöistä oikeastaan vasta, kun "pakkopulla" oli ohitettu, eli peruskoulun 9. luokalla. Lukiossa ompelin jo lähes kaikki vaatteeni itse toppatakeista ja vanhojenpäiväpuvuista ylioppilasjuhlavaatteisiin. "Siperia opettaa" -metodilla on nämä taidot siis hankittu (kuvia katseleva voi sarkastisesti todeta, että kyllä se jäljessä näkyy ja onkohan päässä jotain vikaa...).

Nyt oli historiallinen viikonloppu. Olin kansalaisopiston kurssilla, jossa tehtiin kahvipusseista koreja. Aihe ei ole sinänsä mikään historiallinen, mutta se oli, että sain opetusta ensimmäisen kerran 27 vuoteen -ja otin sen vastaan kuin mies ;-D. Sen verran oli jännää, ettei käynyt mielessänikään kuvata työvaiheita (vaikka olisi varmaankin ollut sekä hyödyllistä että mielenkiintoista). Lopputulos on tässä, 82 kpl kahvipusseja on jalostettu uuteen uskoon.

"Muomaillaan kermiittimassasta"

Juu, meillä on jo teinejä ja esiteinejä -ei enää puolipuheisia tenavia tai uhmiksia (siis uhmiksia vasta onkin, mutta ei enää 5-vuotiaita uhmiksia) . Tuo otsikon lentävä lause on jäänyt kuitenkin elämään, enkä ole viitsinyt kieltä korjata, kun se kuulostaa niin hauskalle ;-). Siis meillä "muomaillaan kermiittimassasta". Äidin ja lasten yhteinen hetki (silloin, kun äidin hermo kestää). Nyt oli oivallinen tilaisuus, minä kotona -lapsi toipilaana, mehän muomailimme! Tämä Cernit-massa on kyllä loistava keksintö. Tulee kerralla valmista eikä tarvitse maalata ja lakata. Helppoa ja hauskaa!

Syntyi possufarmari ja lauma. Vai voisiko sanoa, että hellyyttävän Nöf-Nöf:in sijaan tämä onkin akuutti ajankuva. Yhteiskuntamme uhka, sikainfluessi! Tulitikku on kuvassa määrittämässä tuotoksen kokoluokkaa ;-).














Tällä possujutulla on pitkä historia. Aikanaan -taisi olla lähes "vuonna kahdeksanviis" plus yksi, kun pääsin ylioppilaaksi. Silloin paikallinen käsityöpuoti myi ylioppilaslakilla varustettuja pieniä massapossuja, jollaisen minäkin sain lahjaksi. Idea oli hauska ja hiveli huumorintajuani. Sittemmin jalostin itse samaa ideaa tekemällä (Das-massasta + väritys öljyväreillä) joulupossuja, kesäpossuja, yo-possuja jne. Annoin niitä lahjoiksi -yhdessä vaiheessa tein jopa myyntiin. Olipa meidän hääkakkumme päälläkin possupariskunta, puhumattakaan lapsosen 5-vuotissynttärikakusta, jonka päällä oli 20 syötävää pientä marsipaanipossua.

Että on sitä tullut sikailtua!

Puhdetöitä

Sain yllättäen ylimääräistä vapaa-aikaa -tai siis teoriassa. No, joka tapauksessa pääsin viettämään viikkoa kotioloissa. Lapsi piti onneksi sairastumalla huolen siitä, ettei äidin viikko mennyt ihan koiran kanssa kävelyksi. No tuskinpa olisi tullut muutenkaan ajanvieteongelmia, kun on noita puhdetöitä...














Esikoinen toivoi isoja kangaskasseja, mallia Marimekko (kun tyhmä-äiti ei luovu tuosta vihreästä tekeleestään ja muissa on kahvat liian lyhyet...-tosi Tyhmä Äiti!). Tuumasta toimeen, aamulla tsekattiin kankaat ennen kouluun lähtöä ja illalla oli kassit odottamassa.Näissä ei ole sitten mitään käsityötaidetta. Ovat peruskasseja perustarpeeseen. Tuon yhden kukallisen vuoritin kernillä. Ei kelvannut lapsukaiselle, mutta kauppakassiksi kelpaa (onko teinien ajatuksenjuoksua joskus vaikea seurata?). Sininen ja kukallinen kangas on ostettu vakiopaikastani Finlaysonilta, ruskearaidallinen on Anttilasta.
















Huom! Apulainen kuvan oikeassa alareunassa.

Koiran koulutus etenee huimaa vauhtia -siis koulutuskerrat, koiran oppiminen ei valitettavasti noudata ihan samaa käyrää. Lihapullia kuluu vinhaa vauhtia, mutta onnettomuudeksemme toinen herkkupussi jäi mummolaan viime visiitillä. Vaan, tuumasta toimeen tässäkin asiassa. Nyt on lihapullapusseja! Tämä on muutan yllättävän kinkkinen ommeltava. Sivukappaleiden kiinnitys ei meinaa millään onnistua ilman ryppyjä. Oma vika, pitikö mennä hakemaan haasteita "jalostamalla" SKK:n ohjetta vuorittamalla pussit?
















Puikoillakin on jotakin... verenpunaista TeeTeen Primaveraa (koirankarvoilla ja -kuolalla höystettynä).

Samanhenkisessä seurassa

Meillä oli taas mukavat neuleseurat! On sitten virkistävää tavata ihmisiä välillä ihan livenä; hypistellä lankoja, selata kirjoja, ryystää kahvia ja jutella samanhenkisessä seurassa. TiiQ lahjoitti minulle pari nöttöstä lankaa, joiden väitti olevan minun näköisiäni :-). Ja olivathan ne! Ihanan väristä kirjavaa villalankaa. Noista syntyy varmasti jotakin mukavaa ja lämmintä. Kiitos TiiQ!

Olen jo useamman viikon silmäillyt Novitan tämän syksyn uutuutta Puroa. Tuo(kin) lanka on niin "minun väristäni", että oli pakko ottaa muutama kerä tarkempaa tutustumista varten, vaikkei tarkempaa näkymää projektin laadusta vielä olekaan. Eiköhän noista joku koetuotos tulene.

Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi: valmistuihan se VIHDOIN kovan pakertamisen tuloksena -tämä poncho meinaan. Eihän tuo nyt kovin kummoinen tekele ole, mutta saavutuksena voi pitää tuota turnausväsymyksen voittamista. Onnistuin ohittamaan halun heittää puikot tiskiin ja tekele perimmäiseen komeronnurkkaan marinoitumaan. Lopputulos on ihan ok -paitsi ettei ole kuitenkaan minun tyyliseni (pöh!). Väri on väärä! Kyllähän tämä olisi sen kesähepeneen kanssa menetellyt, mutta nyt arkikäytössä... yök, pliisu luonnonvalkoinen. No joulu tulee, jospa vaikka joku onnellinen löytäisi tämän pehmoisesta paketistaan...

Malli: Novita Kevät 2009, Malli 46. Pitsikaitaleponcho
Lanka: Sandnesgarn Mandarin Petit, luonnonvalkoinen 150g
Puikot: 2,5mm pyöröt

MIKSI TÄÄ EI VALMISTU...

Huoh, projekti tökkii. Tiedättehän tunteen, kun ensin on hillittömästi intoa, on päämäärä ja on puhtia. Ja sitten lopahtaa :-(. Loppu projekti -jos sitä nyt yleensä edes on- on yhtä tervan juontia.

Tämä ikään kuin johdantona seuraavaan: Minulla on ollut kesän mittaan tekeillä neuleponcho. Malli on Novitan kevät 2009 -lehdestä. Lankana on Sandness Garnin Mandarin Petit -siis hiukan ohuempi kuin Novitan Tennessee, josta malli on tehty. Tälle poncholle oli selkeä tarvekin -nuo edellisessä jutussa mainitsemani häät. Minulla on tummansininen kevyt kesähepene, jota lämmittämään poncho olisi ollut enemmän kuin tarpeen. Mutta ei valmistunut ei! Ja nyt ei meinaa millään enää edetä. Päässä risteilee kaikenlaisia ajatuksia syysneuleista, sukista jne, mutta tuo kirottu projekti pyörii kivenä kengässä. Voisihan sitä jättää kesken, antaa olla, kunnes seuraava tarve ja inspiraatio iskee, mutta minulla on hyvin huonoja kokemuksia moisesta. Sitä inspiraatiota kun ei tahdo enää tulla (ne 20 viime siivouksessa joko purettua tai roskiin heitettyä keskeneräistä projektia sen todistavat). Huoh, olisinko nyt tiukkana itselleni, MITÄÄN EI ALOITETA, ennen kuin edellinen on joko loppuun saatettu tai pois purettu?

Häähumua

Esikoiseni kummitäti purjehti avioliiton onnelliseen satamaan elokuisena lauantaina. Kummitäti omaa yhteisen kiinnostuksenaiheen yhdessä esikoisen kanssa -nimittäin Harry Potterin. Niinpä kaikkien yhteisten HP-hetkien saattelemana (joihin myös sulhokin viime aikoina liittyi) kummitäti sulhoineen sai lahjaksi huilun soittoa, John Williamsin säveltämän "Hedwigin teeman" elokuvasta Harry Potter ja salaisuuksien kammio. Ja jotta ei aineettomat sävelet olisi haipuneet elokuiseen iltaan, hääpari sai muistoksi vielä parit villasukkia -lankana etuoikeutetusti Opalin Harry Potter -mallistosta lanka "Hedwig" (sukkien neulonnasta vastasivat kummilapsen sijasta äiti ja mummi). Sukat on muuten loitsittu niin, että ne lämmittävät lempeä siinä samalla kuin varpaita...


Lanka: Opal Harry Potter, Hedwig, n. 80g
Puikot: 2,5mm
Malli: C.J. Sulcoski: Knitting Socks with Handpainted Yarn, malli "Rib Fantastic"

Kesälomapuuhia

Kesälomalla (joka on nyttemmin tosin onnellisesti ohitettu) oli kerrankin aikaa puuhailla täysin siemauksin kaikenlaista. Perheen yhteisenä projektina rakentelimme tänä kesänä hyllykköjä. Meillä on työnjako sellainen, että emäntä laskee ja isäntä nikkaroi ;-) (onneksi näin päin, sillä vaikka vasara pysyykin kädessäni, ei jälki ole kovin kehuttavaa).

Ensimmäinen projekti oli koirahullulle keräilijäesikoiselle "koirien kerrostalo". Talo on toteutettu 15 x 45 mm:n rimasta. Valmiin hyllykön mitat ovat 1000 x 600 mm ja siitä löytyy 5 rappua.














Toisessa kuvassa asukkaat ovat jo muuttaneet sisään. Muutama asunto on vielä tyhjillään.















Näin jälkikäteen viisastellen olisi pitänyt väsätä rakennelma ohuemmasta rimasta. Tästä versiosta tuli varsin jykevä.

Koirien kerrostalon vanavedessä ja samaisen taloteeman saattelemana syntyi myös eteiseen tällainen merihenkinen pikkuhyllykkö, jossa emännän pikkukrääsä pääsee sopivasti pölyttymään.















Rakentelu oli vaihteeksi ihan mukavaa. Tosin isäntä antoi katkerat kommentit työkalujemme ja samalla työn jäljen laadusta (joka ei arvatenkaan ollut ihan mitään kympin tasoa).

Palloja

Löysin taannoisesta Marimekon alesta vihreää Pallo-markiisikangasta. Kangas tuntui niin mukavalle käsissä ja pirteälle silmissä, että siitä alkoi syntymään kaikenlaista...











Moppe sai uuden pedin pyykkikorin tilalle.

Kori on ostettu torimyyjältä ja patjan vaahtomuovi saatu lasten vanhasta patjasta. Valkoinen kangas on vanhaa lakanaa, kun piti säästää tuota vihreää ihanuutta. Patjan päällinen ja reunukset ovat irroitettavissa ja konepestävissä, jos -ja kun sotkua syntyy.

Tässä välissä olin niin uusia ideoita täynnä, että tein täydennyskäynnin Marimekkoon.










Syntyi säkkituoleja.

Nämä ovat ihan ihmiskäyttöön, Moppe on vain mannekiinina. Säkki on malliltaan tetraedri (kaikkihan muistavat vanhan Trip-mehutetran...) ja se vetää noin 150l täytettä. Tein päällisen vetskarilla avattavan ja irroitettavan. Sisällä on vanhasta verhokankaasta sisäpussi, jossa on täyte. Täytettä tilasimme Sastamalasta.

Säkkituolit ovat osoitautuneet mukaviksi käytössä. Niillä voi istua pelipöydän äärellä, katsella telkkaa, rapsuttaa koiraa...










Jätepalat jalostuivat vielä ostoskasseiksi

Yhteen tein hiukan pidemmät kahvat, joten se sopii vaikka olkalaukuksi.

Kylläpäs se oli mukavaa kangasta!

Varustelukierteessä

Kesän alussa meidän perheeseemme saapui "peto".


Pedon myötä törmäsin varustelukierteeseen, jota en muista kohdanneeni sitten omien lasten vauva-ajan (-josta siis on jo aikaa melko lailla). Kuinka ihmeessä ennen on selvitty ilman kaikkea tätä tarpeellista tilpehöörää?

No, mitä tästä seuraa? Sitähän alkaa miettimään, mitä kaikkea voisikaan itse tehdä... SKK 6-7/2009, uusin numero, tuli tähän tarpeeseen kuin tilauksesta ja niinpä saimme namipussit niiden palkitsemiseen tarkoitettujen pahanhajuisten papanoiden säilyttämiseen.

Shoppailun hurmaa

Kesälomalaisen vieraskaupunkikierros tuotti tulosta. Saaliina edullista Regian sukkalankaa ja 4,0mm Addin pyöröpuikot.

Kyllä oli tyytyväisen shoppaillut olo reissun jälkeen ;-). Mutta mutta… Lankavaraston siivous aiheutti myöhemmin päivällä morkkiksen. Onko tässä "harrastuksessa" todellakaan mitään järkeä?

No, eipä vaivuta epätoivoon! Köllöttellään hyvällä mielellä lankavaraston vierellä ja odottellaan aikaa tulevaa –jospa sitä jonakin päivänä saisi avattua vaikka sen sukkatehtaan…

Ekohelmet

Virkkaaminen ei ole minun lajini. Se on liian tarkkaa hommaa minulle. Selaillessani vanhaa Novita-lehteä, jossa oli mukavia virkkaamalla tehtyjä kesäkäsitöitä (avaimenperiä, liinapainoja jne) aloin hiukan lämmetä... Mallien myötä minulla heräsi ajatus ekohelmiin. Mandarin Petitin villin kirkkaan värikartan innoittamana hankin pussillisen halkaisijaltaan 20mm:n selluloosamassapalloja ja aloin väkertämään. Virkkasin pienen kupin kiinteillä silmukoilla, panin pallon kupin sisään ja virkkasin kupin umpeen. Näin tehden kuorrutin kaikki pussissa olleet 35 kpl palloa punaisella, oranssilla ja keltaisella puuvillalangalla. Helmiä kootessa jätin kuitenkin keltaiset pallot käyttämättä, kun lopputuloksesta näytti tulevan hiukan liian villi jopa minun makuuni. Pujottelin helmet parsinneulalla kuminauhaan ja ekohelmet olivat valmiit. Epäilen, että tuotos ei ole ehkä sateenkestävä, mutta sopinee kesän hellekeleihin :-D.

Tässä lopputulos:

Lanka:

Sandnesgarn Mandarin Petit

- 4418 (punainen)

- 4006 (oranssi)

- 2315 (keltainen)

- kulutus noin 10-20g kutakin

Virkkauskoukku: 1,5mm

Malli oli helppo. Virkkaaminen onnistui jopa tällaiselta nollatason taitajalta. Ajatus laukkasi tietysti jo jatkokehitysasioissa… Juhlavammat helmet saisi aikaan pienemmillä massapalloilla ja jollakin hiukan kiiltävämmällä langalla, merseroitua puuvillaa, pellavaa…

Alkukesän puuvillalankahuumaa

Puuvillalanka on minulle varsin vieras materiaali. Se ei jousta, käsialavirheet näkyvät, puikoilla narskaa ja tuotokset -jos valmistuvat, niin viimeistään venyvät käytössä. Sottaavien ja sotkevien lasten myötä olen kuitenkin tykästynyt puuvillaneuleisiin -kaupasta ostettuihin sellaisiin siitä käytännöllisestä syystä, että ne voi huoletta konepestä aika kuumassakin.





Kokemuksistani rohkaistuneena päätin kokeilla puuvillalankaa myös käsityömateriaalina. Alkukesän Modasta löysin kivan mallin, jossa ei ollut vihaamaani (lue: asia, jota en osaa) sivusaumojen ompelua ja Kauppahallista sain ostettua sopivaa lankaa, joten projekti ei ollut enää mallista tai materiaalista kiinni.



Taipumuksistani huolimatta sain projektin jopa valmiiksi ;-). Tulos on tässä:

Lanka: Sandnesgarn Mandarin Petit 4418, kulutus n. 250g

Puikot: 2,5mm

Ajattelin vihdoin tehdä oman blogin, jossa saatan esitellä kätteni jälkiä ja hermojeni lepuutusta.

Olen saanut onnekseni seurata monen kanssasisareni aikaansaannoksia ja kättenjälkiä heidän blogeistaan. Mikäs sen antoisampaa!