Jouluisia näpertelyjä

Hyvää joulun jälkeistä elämää kaikille teille blogini lukijoille!

Minun jouluuni kuuluu yksi ihanuus, nimittäin jokavuotinen näpertely. Kerrankin sitä saa tehdä hyvällä omallatunnolla! Aika on tietysti aina rajallinen vara, mutta joka vuosi kuitenkin jotakin... tonttuja Cernit-massasta tai kynttiläkoreja ompelemalla tai toppasydämiä joulukortteihin jne...

Tänä vuonna tein joulusaippuoita. Aihe olikin ihan uusi ja aiemmin "korkkaamaton". Kaikki lähti liikkeelle saippuamassasta, jota ostin Tampereen messuilta. Kirjastosta löytyy apu kaikkeen, joten lainasin kirjan saippuanvalmistuksesta (vinkkejä massan värjäämiseksi ja hajustamiseksi) ja sitten vain rohkeasti toimeksi!

Kaikissa meissä asuu pieni kemisti ;-D. Tämähän olikin jännää puuhaa. Massaa sulateltiin ja sekoiteltiin, kaadeltiin muotteihin ja odoteltiin, mitä syntyy... Syntyihän sitä, keittiön viemärikin meni tuoksinassa tukkoon ja isäntä oli syystä aika "joulumielellä"... Mutta saippuoita syntyi vinhaa vauhtia Tiimarin suklaamuotteihin.



Tuli kahvi-kaakaosaippuaa, vanilja-kanelisaippuaa, sitruunasaippuaa ja laventelisaippuaa. Lopuksi saippuat kääräistiin "tuoteselosteen" kera sellofaanikääreisiin ja matkalle naapureiden ja sukulaisten iloksi.

(tunnustan, että en ole vielä itse kokeillut, onko noista ihan oikeasti käytettäväksi... tuoksu on ainakin ihana)

Hyvää pääsiäistä!!!

Hyvää pääsiäistä kaikille näiden pääsiäisaskartelujen kera.

Munanlämmitin (mikä se sellainen on...?), tehty Tiimarin huopatabletista pykäpistoilla. Näistä tein pääsiäiskortteja.

Pääsiäislinnun pesä, lasimunat Pentikistä ja pesätarpeet TiiQ:lta (vilkutus vain TiiQ:lle, lankalahjasi ovat mitä ihmeellisemmässä käytössä)


Ja, jotta ette luulisi minua superihmiseksi, paljastan että yksikään näistä jutuista ei ole tältä vuodelta... Mutta siitä huolimatta toivotan kaikille hyvää pääsiäistä kera ideoiden :-D.

Kännykkänauhoja

Joululepo on tehnyt tehtävänsä. Puuhailupuolellakin alkaa tapahtua jotakin...

En ole oikein koruihmisiä. Eniten käytetty "koru" lienee kännykkä, joka roikkuu kaulassa työpäivät pitkät. Miehillä on jotenkin helpompaa, kännykkää voi säilyttää paidan rintataskussa tai vyökotelossa. Mutta entä me naiset? Rintataskullisia paitoja ei löydy vaatekomerosta, esteettistä vyökoteloa ei ole keksitty eikä farkun takataskukaan ei vaikuta kovin luottamusta herättävältä paikalta. Kaulassa roikutettavia pussukoita löytyy, mutta niissä on se hankaluus, että puhelin on aina kaivettava esiin ja pantava käytön jälkeen takaisin.

Minulla on yksi kovasti käytetty Aarikan helminauha, johon olen kovin mieltynyt. Syksyn mittaan helminauhan käyttäminen yhdessä kännykkänauhan kanssa sai minut pohtimaan, voisiko helminauhan ja kännykän kanniskelun jotenkin yhdistää toisiinsa. Tästä ajatuksesta syntyi seuraavaa:

Helminauhoja, joissa voi riiputtaa kännykkää ja avainta. Punainen ja puun värinen nauha ovat omaan käyttöön ja värikkäät nauhat tytöt tekivät itselleen. Jämähelmistä tein muutaman rannekorun "samaan sävyyn". Helmet ja nahkanauhat ovat Tampereen messutuomisia. Värikkäät helmet on ostettu paikallisesta lelukaupasta. Kännykän ja avaimen riiputussysteemit on nyysitty valmiista nauhoista. Jostakin varmasti löytyisi sirompiakin systeemeitä tähän tarkoitukseen, mutta ei tähän hätään ;-).

Ensi viikolla nähdään, kuinka homma toimii käytännössä.