Kahvipusseista Mini-Lutton

Punontatyöni ovat olleet aika isoja tähän saakka, mutta Hurja-Hannan ostosten innoittamana päätin kokeilla, syntyisikö kahvipusseista mitenkään pientä ja sievää iltalaukkua. Materiaaliksi valitsin Pauligin 1kg:n automaattipusseja, joita jäi muutamia tästä projektista. Tein 2cm levyistä ja kahden pussin pituista silitettyä 3-kertaista nauhaa, josta punoin tapani mukaan muotin päälle vinopunonnalla pienen "veskan".

Tällainen pikkuruinen iltalaukku siitä tuli.

Punonta oli helppoa ja nopeaakin, mutta varsinainen haaste odotti sulkumekanismin kanssa. Iltalaukkuhan piti saada kiinni, ettei kännykkä ja lompakko lähde omille teilleen illan tiimellyksessä. Vetoketjun kiinnittäminen ei ollut ihan läpihuutojuttu -tai olisi ollut, jos olisin sen ompelukoneella kiinni surauttanut. Halusin kuitenkin ompeleet näkymättömiin ja pistelin vetoketjun kiinni käsin pujottelemalla pistot punosten välistä. Ei ollut helppoa, mutta lopulta sain tehtyä!

Iltalaukku suorastaan huusi yksinkertaista ja "tyylikästä" vedintä. Innovatiivisuutta hiukan rajoitti se, etten päässyt hakemaan tarvikkeita kaupasta, joten piti innovoida omasta valikoimasta. Vedin on mustaa kanttinauhaa, jota ruskea puuhelmi koristaa.

Vaan eikös tällä kelpaa iltarimpsalle lähteä? Ainakin joihinkin kierrätysbileisiin :-DDD

Tämä on viimeinen kahvipussiraporttini tältä keväältä. Nyt on pakko panna pillit pussiin ja siivota työtila kaikesta siitä pussitilpehöörästä, jota on ajelehtinut työpöydillä useamman kuukauden ajan. Kesällä nautin pussien pesusta rantalaiturilla ja kuivailen niitä tuulessa. Syksyllä sitten jatketaan tätä hommaa.

Maitopussikori

Minulle on kerääntynyt tällaisia maitojauhepusseja työpaikan kahviautomaatista.

Aika tavalla sinisävyinen pussi, eikö vaan? Päätin punoa tästä pussista ihan tavallisen tavaransäilytyskorin suoralla punonnalla. Valmistin 8 pussin pituisia nauhoja käyttäen pussin keskiosaa päällimmäisenä pintana (vältelläkseni tekstejä) ja punoin 7 x 11 nauhaisen ja 6 kerrosta korkean korin.

Tällainen siitä tuli:

Voimakkaan sinisävyisestä pussista huolimatta koriin tuli aika tavalla valkoista, mikä teki pinnasta levottoman. Levotonta vaikutelmaa ja sisäpuolella näkyviä tekstejä häivyttääkseni vuoritin korin sinisellä kankaalla. Samalla sain sujautettua pohjapahvin vuorin ja korin väliin. Vuorin kiinnittämiseksi piti hieroa aivonystyröitä, mutta keksin lopulta keinon. Sisäpuolesta tuli onneksi aika rauhallinen.

Tein koriin kahvat samasta nauhasta kuin itse punoskin, mutta lopputulos näytti niin "kahvipussikorilta", että päätin kehitellä jotakin muuta. Ompelin kahvanauhaan pätkät sinistä nylonnauhaa ja pujottelin kahvanauhan siten, että näkyvässä kahvan osassa on nylonnauhaa ja muualla pussinauhaa. Lopputuloksesta tuli kohtalaisen kiva, paitsi, että nylonnauha voisi olla hiukan jäykempää. Täytyy jalostaa ideaa seuraavissa projekteissa.

Tällainen oli tämä projekti. Pusseja kului 56 kpl eli 28kg maitojauhetta. Saa siihen määrään muutaman kupillisen maitokahvia kumota.
Kori meni kummitädilleni syntymäpäivälahjaksi. Toivottavasti tulee tarpeeseen.

Kahvipusseista "Vuis Lutton II"

Edellisen käsilaukkusession kuluessa kokeilin myös punontanauhojen tekemistä ompelemisen sijasta silittämällä. Sain Pauligin 1kg:n ruskeasta papupussista aikaan 3-kertaisia, silitettyjä 25mm leveitä ja 2,2m pitkiä nauhoja. 26 nauhalla vinopunottuna 35cm x 12cm muotin päälle syntyi "Vuis Lutton II":

Ohuemmasta nauhasta johtuen tästä kassista tuli huomattavasti löysempi kuin edeltäjästään. Kassi muistuttaa olemukseltaan lähinnä esim. niinestä punottua kesäkassia.

Tähän kassiin tein hiukan edellistä edullisemmat kahvat eli ostin suklaanruskeaa nylon-nauhaa ja neljä pronssin väristä D-lenkkiä. Näistä aineksista ompelin kahvat. Punos oli nimittäin sen verran ohutta, että tällä kertaa ei tarvittu suutaria kahvojen kiinnittämiseen. Pohjan vahvistin pohjalevyllä muodon säilyttämiseksi.

Tästäkin kassista tuli varsin käyttökelpoinen yksilö. Silitetyistä nauhoista oli helppo punoa, mutta se erityinen ryhdikkyys ja tanakkuus tästä kassista puuttuu. Lopputulos on levollinen johtuen materiaalista, jota eivät turhat mainosprintit pilaa.

Punominen oli mukavaa, joten seuraavat projektit muhivat jo mielessä...

Kahvipusseista "Vuis Lutton"

Minulla on ollut mielessäni jo kauan ajatus punotusta käsilaukusta työpaikan kahviautomaatista kerätyistä kauniista ruskeista papukuvioisista Pauligin kahvipusseista. Syksyn punontakurssille Kansalaisopistoon en päässyt, mutta kevään kurssilla sain vihdoin pannuksi tuumasta toimeen.

Suunnitelmissa oli reilu A4 kokoinen vinopunottu laukku nahkaisilla kahvoilla, työnimenä "Vuis Lutton". Perusmateriaalina käytin 35 kpl ruskeita 1kg:n Pauligin pussia. Lisäksi käytin väriä antamaan vaalemman ruskeaa kaakaopussia miehen työpaikan kahviautomaatista (27 kpl 500g;n pussia). Ompelin 26 kpl reilun kahden metrin nauhoja, joista aloin punomaan kassia 35cm x 11cm muotin päälle.

Tässä yhdistän 9kpl pussijonoja

Taittelin ja ompelin 6-kertaisia nauhoja.

Punonnasta ei ole tietenkään kuvia :-(, mutta tällainen tuli lopputuloksesta, jämäkkä ja tanakka kassi, jonne mahtuu suurinpiirtein A4-kokoinen asiakirjakansio.

Minä halusin kassiin nahkaiset kahvat, jotta kassi näyttäisi KASSILLE. En löytänyt Suomesta paikkaa, josta olisin voinut kahvat hankkia. Kolusin kaikki paikalliset askartelu- ja käsityöliikkeet ja kaikki nettikaupat, jotka keksin. Ei mitään! Kiertelin paikallisten markettien alelaarit sopivan hintaisen kauniskahvaisen kassin toivossa (olisin purkanut kahvat tähän käyttöön), mutta turhaan. Briteistä löysin lopulta yhden nettikaupan, joka myi käsilaukkutarvikkeita ja siellä italialaisesta nahasta valmistettuja kahvoja. Päädyin kuitenkin lopulta teettämään kahvat paikallisessa nahkaompelimossa.


Tällainen siitä tuli:

Tältä se näyttää vielä olalla:

Olen aika tyytyväinen "Vuis Luttoniini". Kassista tuli ihan käyttökelpoisen näköinen ja kokoinen. Mutta huh, millainen työ tässä kassissa oli! Jos tällainen pitäisi myydä, hinta olisi varmaan lähellä aitoa Luis Vuttonia.

Putkessa on...

Putkessa on kaikenlaista. Eli en ole ollut ihan yhtä hiljaisena kuin blogin päivitystiheydestä voisi päätellä :-). Kaikenlaista pientä on tekeillä, mutta päättelykeiju ei ole näköjään käynyt meilläkään. Liekö juuttunut kinoksiin. Raportoin tarkemmin, kunhan saan valmista (edes jostakin).

(täytynee ryhdistäytyä, olen taas hyvää vauhtia ajautumassa parinkymmenen keskeneräisen tekeleen loukkuun...)

Jälleen kahvipusseista koreja

Olin kansalaisopiston kurssilla "Kahvipusseista koreja". Nii'in... taas! Syksyllä opettelin suoraa punontaa ja nyt sitten vinoa punontaa. Nuo osoittautuivatkin kahdeksi ihan eri tekniikaksi, joten tämä toinen kerta tuli ihan tarpeeseen, vaikka osin kertausta olikin. Onneksi minulta löytyy jo harmaita hiuksia :-D -sovin nimittäin joukkoon. Taitavat olla nämä kahvipussihommelit mummojen puuhaa -ja meidän numeroista pitävien friikkien, jotka saavat kicksinsä punonnan matemaattisesta viehätyksestä.

Tällaista syntyi...18x24x20cm, 46 kpl Pauligin 1kg automaattipusseja.

Tuosta puuttuu vielä kahvat. Tähän vinoon punontaan ei saa punomalla kahvoja. Ne pitäisi tehdä erikseen ja viedä suutarille niitattavaksi. Minusta tuntuu, että tuo kori taitaa kelvata olohuoneeseen tavaransäilytyskoriksi ihan ilman kahvoja.

Tämä punonta on kyllä aika viehättävää puuhaa. Oma jännitykensä on haalia materiaalit kasaan, suunnitella malli ja värit ja sitten lopulta toteuttaa homma. Seuraavan kerran otan havainnollisen kuvasarjan siitä, kuinka tämä temppu tehdään. Voitte tekin sitten kokeilla.

Lisää kahvipussikoreja

Pääsin vauhtiin kahvipussikorien punomisessa. Edelleen olen täydellinen amatööri, mutta jokin tässä hommassa kiehtoo. Olisiko se ekologisuus, materiaalin hidas haaliminen tai punonnan vaatima laskenta ja sommittelu, joka hivelee insinöörin mieltä? Värien asettelu se pointti ei ainakaan ole, sillä saralla tarvitsen vielä paljon harjoitusta!

Mutta joka tapauksessa toinen kori syntyi... (ensimmäisen esittelin aikaisemmin blogissani),

Korin leveys on 11 nauhaa (30 cm), pituus 7 nauhaa (20 cm) ja korkeus 7 nauhaa (20 cm). Koriin upposi noin 60 kpl Kulta Katriina -pusseja.

Kori on menossa äidilleni kiitokseksi laatikollisesta huolella säilöttyjä pusseja vuosien varrelta. Huomatkaahan, että korissa on käytetty kahta eri Kulta Katriina -pussia, ylempänä koria aiempaa vaaleampisävyistä ja alempana tätä nykyistä tummempaa.

Mutta voih, kuinka paljon helpompaa olikaan punoa kaikessa rauhassa varta vasten järjestetyllä kurssilla kuin kaiken hässäkän keskellä kotona. Kyllä se kurssi oli hermolepoa kerrakseen ;-).

Käsityökurssilla!

Käsitöiden tekeminen ei ole minulle mikään läpihuutojuttu. Käsityönumeroni oli aina jossakin 7-8 paikkeilla ja inhosin puuhaa siinä määrin, että hankkiuduin pakollisesta opetuksesta eroon heti, kun se oli mahdollista (vuonna -82 ehkä...). Työn jälki oli vähintäänkin hutiloivaa ja huonoa, kun ei huvittanut, niin ei huvittanut! Innostuin käsitöistä oikeastaan vasta, kun "pakkopulla" oli ohitettu, eli peruskoulun 9. luokalla. Lukiossa ompelin jo lähes kaikki vaatteeni itse toppatakeista ja vanhojenpäiväpuvuista ylioppilasjuhlavaatteisiin. "Siperia opettaa" -metodilla on nämä taidot siis hankittu (kuvia katseleva voi sarkastisesti todeta, että kyllä se jäljessä näkyy ja onkohan päässä jotain vikaa...).

Nyt oli historiallinen viikonloppu. Olin kansalaisopiston kurssilla, jossa tehtiin kahvipusseista koreja. Aihe ei ole sinänsä mikään historiallinen, mutta se oli, että sain opetusta ensimmäisen kerran 27 vuoteen -ja otin sen vastaan kuin mies ;-D. Sen verran oli jännää, ettei käynyt mielessänikään kuvata työvaiheita (vaikka olisi varmaankin ollut sekä hyödyllistä että mielenkiintoista). Lopputulos on tässä, 82 kpl kahvipusseja on jalostettu uuteen uskoon.