MinnaN, muka-kiireinen ja muka-työnorja perheenäiti, jonka yrityksistä lepuuttaa hermojaan käsitöiden parissa tässä blogissa raportoidaan.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joululahjuksia

Tämän vuoden joulumuistamiset ovat päätyneet ompelemiini pussukoihin.  Olen täyttänyt pusseja omenoilla, klementiineillä, appelsiineillä, karamellilla ja vaikka millä. Tässä neulovan ystävän "joulukukka".

(Huoh, kerkäsinpäs kuvaamaan edes yhden! Pussukat ovat nimittäin liikkuneet maailmalle sitä vauhtia, että kamera ei kyydissä pysy)



















perjantai 16. joulukuuta 2011

Kahdeksan yötä jouluun on...

Joulu tulee...pikkuhiljaa...ilman stressiä toistaiseksi...

Joulukalenteri on kaivettu kätköistään...



















Tänä vuonna siitä rakentuu jotain -päivä päivältä enemmän...















Muumipappa on saanut majakkaansa valot -ja kas, pieni joulupukkikin on hypähtänyt rantakivikolle



















Äidin hommat on niin kiireiset...















Lahjat peittyvät tänä vuonna kankaisiin kääröihin...

maanantai 12. joulukuuta 2011

Nappisukat

Näistä teinin säärystimistä ei tullutkaan säärystimiä.





















Päättelykeijun tuleminen kesti niin kauan, että säärystimet poistuivat teinin muodista. Niinpä purkamiskeiju kävi ja saattoi säärystimet takaisin langaksi.

Tämä lanka muotoutui sittemmin sukiksi.




















Malli: Nappisukat, Novitan Sukkalehti 2011 -mallia hiukan modattu...
Puikot: 3,5mm
Lanka: Viking Vilma (75%villaa, 25%polyamidia), väri 631, kulutus n. 100g

Lanka oli minulle uusi tuttavuus. Ostettu taannoin Lankamaailma Nordiasta. Ihan ok sukkalankana. Novitan sukkalehden mallilla oli hauskaa neuloa (vaikken nyt ihan orjallisesti ohjetta noudattanutkaan). En muista, milloin olisin viimeksi neulonut suomalaisella ohjeella sukkia. Oli helppoa ja kivaa -ja sukistakin tuli ihan sukan näköiset!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Väriterapiaa, toinen kohtaaminen

Innostuin kovasti vanhojen Novitan lankojeni värjäämisestä. Taannoin puuhailin apteekin elintarvikevärien kanssa. Nyt oli aika kokeilla "koolausta", olinhan tuonut Kool-Aid -pusseja messutuliaisina Tampereelta. Koolausohjeissa oli kaksi tapaa värjätä, joko modernisti mikrossa tai vanhanaikaisesti kattilassa hellalla. Minä valitsin vanhanaikaisemman metodin, koska kattilapuuhastelu karkkiväreillä oli vielä niin tuoreena muistissa.

Olin ostanut punaista, oranssia ja keltaista Kool Aid -jauhetta tavoitteenani oranssinpunaiset sävyt. Noh, mitäpä minä nyt sanoisin... Langat tulivat toki hiukan kirkkaamman sävyisiä kuin elintarvikeväreillä värjätyt, mutta Kool Aid imeytyi lankaan huomattavasti nopeammin kuin etv, joten vyyhden toinen pää jäi auttamatta alkuperäiseen sävyynsä (yritin saada aikaan liukuvärjättyä lankaa laskemalla vyyhden hitaasti kattilaan). Väreistä täydellinen punainen jäi edelleen saavuttamatta, mutta muuten langat olivat kyllä pirteän puna-oransseja.

Mummokin käväisi "samassa sopassa" sävyttämässä omia 7V-varastojaan. Piti saada aikaan myös "poikalankaa", joten värjäsimme Kool Aidin lisäksi hiukan sinisellä ja vihreällä etv:llä.

Tässäpä nämä vyyhtemme. Kolme oikean puolimmaista on etv-värjättyjä ja muut koolattuja.
















Salama ikävästi laimentaa värejä, mutta tässä keräkuvassa värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Pohjaväreinä pääasiassa persikanväristä 7V:tä, yksi harmaa 7V ja yksi luonnonvalkoinen Tico-Tico.
















Nyt kipin kapin neulomaan!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kalakukkovaihto II -jatko-osa

Parit on nyt paljastettu. Minä sain parikseni Knittintinin. Auts... olin jo pitkään seuraillut hänen blogiaan ja ihaillut hänen upeita neuleitaan. Mutta, mitä minä voisin hänelle antaa? En ainakaan mitään itseneulottua. Tein taannoin itselleni uuden neulepuikkopussin, jonka olen tässä syksyn mittaan todennut ihan toimivaksi. Minulla oli valmiiksi leikattuna kankaat toiseen pussiin, joten päätin yllättää Knittintinin ompeluksillani.

Niinpä Husqvarnani vm-86 surrasi jälleen. Kangasosat tulivat pellavakankaasta ja puikkopaikat tein muovitaskuista. Minulla oli tarkka plääni. Piirsin ompeleiden paikat muoviin piirtoheitinkynällä (vihreällä vielä), jotta ompeleet tulevat suorat ja juuri sinne, minne pitääkin. Hyvin näkyivät viivat joo ja ompelukin onnistui, mutta tuli muutama mutka matkaan, kun puhdistin kynänjälkiä muovista kynsilakanpoistoaineella. Osa väristä imeytyi neulan tekemän reijän kautta kankaaseen. Voihan ähmän, rähmän, kähmä!!! Pellavaa ja vihreitä laikkuja, on siinä ammattimaisen näköistä jälkeä! Joka tapauksessa olin ota tai jätä-tilanteessa ja aikani harmiteltuani otin. Niinpä on tässä pakko tunnustaa, että Knittintin sai pussin vihreillä laikuilla.






























Toivon kuitenkin, että pussilla on käyttöä -laikuista huolimatta :-)