Käsityökurssilla!

Käsitöiden tekeminen ei ole minulle mikään läpihuutojuttu. Käsityönumeroni oli aina jossakin 7-8 paikkeilla ja inhosin puuhaa siinä määrin, että hankkiuduin pakollisesta opetuksesta eroon heti, kun se oli mahdollista (vuonna -82 ehkä...). Työn jälki oli vähintäänkin hutiloivaa ja huonoa, kun ei huvittanut, niin ei huvittanut! Innostuin käsitöistä oikeastaan vasta, kun "pakkopulla" oli ohitettu, eli peruskoulun 9. luokalla. Lukiossa ompelin jo lähes kaikki vaatteeni itse toppatakeista ja vanhojenpäiväpuvuista ylioppilasjuhlavaatteisiin. "Siperia opettaa" -metodilla on nämä taidot siis hankittu (kuvia katseleva voi sarkastisesti todeta, että kyllä se jäljessä näkyy ja onkohan päässä jotain vikaa...).

Nyt oli historiallinen viikonloppu. Olin kansalaisopiston kurssilla, jossa tehtiin kahvipusseista koreja. Aihe ei ole sinänsä mikään historiallinen, mutta se oli, että sain opetusta ensimmäisen kerran 27 vuoteen -ja otin sen vastaan kuin mies ;-D. Sen verran oli jännää, ettei käynyt mielessänikään kuvata työvaiheita (vaikka olisi varmaankin ollut sekä hyödyllistä että mielenkiintoista). Lopputulos on tässä, 82 kpl kahvipusseja on jalostettu uuteen uskoon.

"Muomaillaan kermiittimassasta"

Juu, meillä on jo teinejä ja esiteinejä -ei enää puolipuheisia tenavia tai uhmiksia (siis uhmiksia vasta onkin, mutta ei enää 5-vuotiaita uhmiksia) . Tuo otsikon lentävä lause on jäänyt kuitenkin elämään, enkä ole viitsinyt kieltä korjata, kun se kuulostaa niin hauskalle ;-). Siis meillä "muomaillaan kermiittimassasta". Äidin ja lasten yhteinen hetki (silloin, kun äidin hermo kestää). Nyt oli oivallinen tilaisuus, minä kotona -lapsi toipilaana, mehän muomailimme! Tämä Cernit-massa on kyllä loistava keksintö. Tulee kerralla valmista eikä tarvitse maalata ja lakata. Helppoa ja hauskaa!

Syntyi possufarmari ja lauma. Vai voisiko sanoa, että hellyyttävän Nöf-Nöf:in sijaan tämä onkin akuutti ajankuva. Yhteiskuntamme uhka, sikainfluessi! Tulitikku on kuvassa määrittämässä tuotoksen kokoluokkaa ;-).














Tällä possujutulla on pitkä historia. Aikanaan -taisi olla lähes "vuonna kahdeksanviis" plus yksi, kun pääsin ylioppilaaksi. Silloin paikallinen käsityöpuoti myi ylioppilaslakilla varustettuja pieniä massapossuja, jollaisen minäkin sain lahjaksi. Idea oli hauska ja hiveli huumorintajuani. Sittemmin jalostin itse samaa ideaa tekemällä (Das-massasta + väritys öljyväreillä) joulupossuja, kesäpossuja, yo-possuja jne. Annoin niitä lahjoiksi -yhdessä vaiheessa tein jopa myyntiin. Olipa meidän hääkakkumme päälläkin possupariskunta, puhumattakaan lapsosen 5-vuotissynttärikakusta, jonka päällä oli 20 syötävää pientä marsipaanipossua.

Että on sitä tullut sikailtua!

Puhdetöitä

Sain yllättäen ylimääräistä vapaa-aikaa -tai siis teoriassa. No, joka tapauksessa pääsin viettämään viikkoa kotioloissa. Lapsi piti onneksi sairastumalla huolen siitä, ettei äidin viikko mennyt ihan koiran kanssa kävelyksi. No tuskinpa olisi tullut muutenkaan ajanvieteongelmia, kun on noita puhdetöitä...














Esikoinen toivoi isoja kangaskasseja, mallia Marimekko (kun tyhmä-äiti ei luovu tuosta vihreästä tekeleestään ja muissa on kahvat liian lyhyet...-tosi Tyhmä Äiti!). Tuumasta toimeen, aamulla tsekattiin kankaat ennen kouluun lähtöä ja illalla oli kassit odottamassa.Näissä ei ole sitten mitään käsityötaidetta. Ovat peruskasseja perustarpeeseen. Tuon yhden kukallisen vuoritin kernillä. Ei kelvannut lapsukaiselle, mutta kauppakassiksi kelpaa (onko teinien ajatuksenjuoksua joskus vaikea seurata?). Sininen ja kukallinen kangas on ostettu vakiopaikastani Finlaysonilta, ruskearaidallinen on Anttilasta.
















Huom! Apulainen kuvan oikeassa alareunassa.

Koiran koulutus etenee huimaa vauhtia -siis koulutuskerrat, koiran oppiminen ei valitettavasti noudata ihan samaa käyrää. Lihapullia kuluu vinhaa vauhtia, mutta onnettomuudeksemme toinen herkkupussi jäi mummolaan viime visiitillä. Vaan, tuumasta toimeen tässäkin asiassa. Nyt on lihapullapusseja! Tämä on muutan yllättävän kinkkinen ommeltava. Sivukappaleiden kiinnitys ei meinaa millään onnistua ilman ryppyjä. Oma vika, pitikö mennä hakemaan haasteita "jalostamalla" SKK:n ohjetta vuorittamalla pussit?
















Puikoillakin on jotakin... verenpunaista TeeTeen Primaveraa (koirankarvoilla ja -kuolalla höystettynä).