Väriterapiaa, kolmas kohtaaminen

Värjäyskokeilut jatkuvat.

Kuten tannoin on tullut blogattua, olen kokeillut sekä karamellivärivärjäystä että Kool Aid-värjäystä. Nyt otin askeleen ammattimaisempaan suuntaan, sillä olin hankkinut (messutuliaisina) Ashfordin villavärejä. Vanhoja vuosikerta-Nalleja ja Seiskaveikkoja (vuosikertaa 1993 *nolottaa*) oli vielä muutama vyyhti jäljellä, mutta kaapista löytyi tällä kertaa myös ihan oikeita värjäykseen tarkoitettuja lankoja (ilman vyötteitä tosin, joten oli hiukan haasteellista selvittää, että mitähän oli tullutkaan ostetuksi).

Täytyy nöyrästi tunnustaa, että professionaalimpi värjääminen vaatii kyllä enemmän ammattitaitoakin. Nämä värit (mitä-lie-myrkkyä) vaativat mm. suojautumista. Ohjeessa suositeltiin sekä hengityssuojainten että hanskojen käyttöä, kunnon ilmastointia ja erillisiä astioita. Noh, käytännössä paikka oli kotikeittiö, liesituulettimen alla. Värien valmistelu vaati em. syistä tarkkuutta ja huolellisuutta. Sekoittelin värejä pakastepurkeissa kieli keskellä suuta ja blandasin seosta vedellä. Prosessin teki haastavammaksi myös 30-45min kiinnitysaika eli langan liotus kiehuvassa, mutta ei kuitenkaan kiehuvassa väriliemessä.

Kaikesta "säätämisestä" huolimatta jotakin syntyi.

Lopputuloksena on kerrassaan kauniita värejä (värit Ashford: Rust, Yellow, Hot Pink ja Scarlet). Värit olivat kirkkaita ja heleitä, mutta koin useamman värin käytön samassa vyyhdessä astetta hankalammaksi pitkän keittoajan takia (värit pyrkivät sekoittumaan). Myös "semisolidien" lankojen tarkoituksellinen tekeminen vaatii näköjään taitoa, tekniikkaa ja kikkailua.

Kokonaisuutena tekniikka sopii mielestäni suuremmille lankamäärille ja yksiväristen vyyhtien tekoon paremmin kuin sekalaisiin värikokeiluihin. Värjäys olisi varmasti myös mukavampaa kesällä ulkona tai jossakin muussa tilassa kuin keittiössä, jossa on oltava ylivarovainen. Yksittäisten vyyhtien kanssa turaaminen ja väreillä kikkailu on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa elintarvikeväreillä.

Hommiin osallistui myös apulaiseni, joka tässä antaumuksella "selvittelee" yhtä vyyhtiä. Siinä käsittelyn saa "Rust" -sävyinen semisolidi Suupohjan kampavilla, joka ei kyllä enää tuon jälkeen ihmisvoimin (lue: -hermoin) selvinnyt.

Kausi vaihtuu

Kevätkausi päättynyt ja kesäkausi alkaa.

Sen kunniaksi päivitän blogini sisältöä. Ei enää niin ajankohtaiset kahvipussityöt siirrän omaksi sivukseen, jonne linkki tuossa oikealla => => =>

Uutta ajankohtaista päivittyy pian...

Sitä ennen pitää siivota tämä sotku (=keskeneräiset kahvipussiprojektit). Kodinhoitohuoneen pöytäpinta kaipaa esilletuloa parin kuukauden piileksimisen jälkeen.

Edit klo 15.45 Jiihaa!

Jotain on tekeillä neulerintamallakin, tosin vielä aivan keskeneräistä...

Tarkkasilmäiset huomaavat, että KÄÄK, keskellä pellava-puuvillaista Allinoa on selvä KOIRANKARVA!

Syyllinen tässä nukkuu viatonta koiran unta

Tuunasin kyltin...

Tuunasin kyltin ovenpieleen, jotta tietävät vieraat varautua.

Kyltin alkujuuret ovat viime syksyisellä Tampereen Kylpylä -reissulla, josta löysin moisen koirakortin. Tuo vauhdikas hurtta muistuttaa erehdyttävästi meidän kotioloissamme majailevaa lajitoveria, ilmekin on ihan samanlainen :-). Kortti on maannut laatikossa ja odottanut ideaa. Eilen löysin Lemmikkiasemalla asioidessani korttiin sopivan blankon kyltin teksteineen ja siitähän tämä lähti syntymään.

Taidan poistaa nuo seesteiset lokit ja jättää pelkän tessukyltin... Vai mitäs olette mieltä?

Voi poika, mitä teit!!!

Suunnistusta lajina tuntevat bongannevat, mitä on tapahtunut...

Syyllisellä ei omatunto karvakorvien välissä kolkuta, mutta emäntää harmittaa vietävästi!

Kalakukkovaihto Osa 2.

Ravelryn Kalakukkovaihdossa saamani paketti löi minut täysin ällikällä -positiivisessa mielessä. Vaihtoporukassa osa tunsi toisensa ihan livenä tavattuaan säännöllisesti neulonnan merkeissä. Minä epäsosiaalinen ihminen olen kököttänyt kolossani ja ollut paikalla ainoastaan virtuaalisesti. Joten kävi niin, että minun lahjojani joutui niin ikään tutustumaan minuun ainoastaan osallistumislomakkeen ja blogin kautta.

Mutta Mimmi75 kasasi saatavilla olevilla tiedoilla kerrassaan ihanan vaihtopussin.

Pussin sisältä paljastui tällaisia ihanuuksia (kuva on nyt jostain kumman syystä sitkeästi pystyasennossa):

Ihan alkajaisiksi siellä oli kirje, jossa oli Springerin kuva ja paljon tassuja...

Ensimmäisenä pussista paljastui koira-aiheisia silmukkamerkkejä. Vau! En ole edes tiennyt, että sellaisia hienouksia on olemassa. Otan ne ihan heti käyttöön.

Sitten pussista löytyi kaksi riemukasta ohjetta: Spanieliaiheinen tiskirätti sekä "Daniel the Spaniel" maskotin neulontaohje (noh, tämähän aiheutti jo pienen kriisin meidän perheessä, kun tytöt panivat tappelun pystyyn siitä, kumpi sen ensimmäisen äidin neuloman Daniel-Spanielin oikein saa... Jospa he tappelevat siitäkin, kumpi saa pyyhkiä keittiön pöytää sillä Spanieliaiheisella rätillä ;-DDD). Nämä ohjeet päätyvät puikoille varmasti tässä loppukesän mittaan.

Sitten paketista löytyi kaksi kerää Sandnesin Sisua, ihanan punaista! Ja kerä Garnstudion Muskat softia, riemunkirjavaa! Eli tiskirättiin ja vaikkapa lapasiin on langast valmiina. Ja lempiväreissä!

Lahjuksen kruunasivat tassu-aiheiset salmiakit. En alakaan vielä karkkilakkoon, vaikka sellainen oli suunnitteilla tässä syksyn mittaan.

Tuhannet kiitokset Mimmi75. Lahjus on kerrassaan hieno!!! Vaikka emme olleet koskaan tavanneet, minulla pisti silmään jo heti parkkipaikalla sellainen auto, jossa oli Englannin Springerspanielin ja Beaglen kuvat takalasissa...

Kesäisiä puuhia ja maisemia

Ei tullut tästä keskeneräisestä tekeleestä valmista. Purin harmistumiseni konkreettiseen purkamiseen. Lähes valmis tekele muuttui takaisin langaksi ja aloitin kokonaan uuden mallin. Hommia pääsin tekemään äitini välineillä. Kylläpä insinöörillä intoa riitti hellepäivänä kesäisissä maisemissa ja kelissä. Katsokaapa tätä:

Kolmen kuukauden palmikoiden pyörittely kymmenessä minuutissa kahdelle kerälle ja lähtöruutuun.

Kerältä kahdelle varsin kikkaraiselle vyyhdelle tällaisella välineellä...

Kikkarien vyyhtien kastelua. Apulainen innolla mukana hommissa!

Apulaiselle tuli hiki ja piti vilvoittella välillä...

Vyyhtien kuivatusta seesteisissä kesämaisemissa.

Sitten apulainen iski! Oli nähtävästi sitä mieltä, että vyyhdit kaipaavat pientä ekologista luontolisää (isäntä on sitä mieltä, että koiralla on samanlainen lanka-addikti kuin emännällä, mutta se ilmenee vain eri tavoin...). Alkoi hikinen uudelleen huuhtelu ja selvittely.

Sillä aikaa, kun selvittelin toista vyyhteä kuumeisesti oksanpätkistä ja sammalista laiturilla, apulainen oli jalomielisesti napannut toisenkin ja riepotellut sitä pitkin pihamaata -minun silkkivillani, nyyh! Lopullinen setviminen tehtiin sitten ILMAN apulaista ja vyyhdet pantiin kuivamaan KATTOON!

Sitten tämän session tekninen osuus. Vyyhdeltä kerälle professionaaleilla välineillä! Mustikkapiirakkapellit eivät kuulu joukkoon.

Ja vot! Neljä sievää kerää valmiina uuteen taistoon (pienellä sammal- ja oksalisällä varustettuna). Kerimiskone lähikuvissa.

Uutta mallia puikoille. Jospa tekemisen into nousisi ihan uuteen sfääriin, kunhan nämä helteet hellittävät ja silmukat alkavat taas luistaa puikoilla.

Siihen saakka me apulaisen kanssa nautimme täysin karvoin lämpimistä vesistä ja aurinkoisista kesäpäivistä!

Talvisia kuva-arvoituksia

Tässä talvisia kuva-arvoituksia.

Etsi koira ;-)

Oikea vastaus: Vuffe oli tunkenut itsensä kuviin kaikissa muissa maisemissa, paitsi viimeisessä ;-).

Jatkoarvoitus: löydätkös Vuffen edellisen postauksen kuvista?

Voi poika, mitä teit!!!

Mitenkäs tällainen nyt parsitaan???

Puhdetöitä

Sain yllättäen ylimääräistä vapaa-aikaa -tai siis teoriassa. No, joka tapauksessa pääsin viettämään viikkoa kotioloissa. Lapsi piti onneksi sairastumalla huolen siitä, ettei äidin viikko mennyt ihan koiran kanssa kävelyksi. No tuskinpa olisi tullut muutenkaan ajanvieteongelmia, kun on noita puhdetöitä...














Esikoinen toivoi isoja kangaskasseja, mallia Marimekko (kun tyhmä-äiti ei luovu tuosta vihreästä tekeleestään ja muissa on kahvat liian lyhyet...-tosi Tyhmä Äiti!). Tuumasta toimeen, aamulla tsekattiin kankaat ennen kouluun lähtöä ja illalla oli kassit odottamassa.Näissä ei ole sitten mitään käsityötaidetta. Ovat peruskasseja perustarpeeseen. Tuon yhden kukallisen vuoritin kernillä. Ei kelvannut lapsukaiselle, mutta kauppakassiksi kelpaa (onko teinien ajatuksenjuoksua joskus vaikea seurata?). Sininen ja kukallinen kangas on ostettu vakiopaikastani Finlaysonilta, ruskearaidallinen on Anttilasta.
















Huom! Apulainen kuvan oikeassa alareunassa.

Koiran koulutus etenee huimaa vauhtia -siis koulutuskerrat, koiran oppiminen ei valitettavasti noudata ihan samaa käyrää. Lihapullia kuluu vinhaa vauhtia, mutta onnettomuudeksemme toinen herkkupussi jäi mummolaan viime visiitillä. Vaan, tuumasta toimeen tässäkin asiassa. Nyt on lihapullapusseja! Tämä on muutan yllättävän kinkkinen ommeltava. Sivukappaleiden kiinnitys ei meinaa millään onnistua ilman ryppyjä. Oma vika, pitikö mennä hakemaan haasteita "jalostamalla" SKK:n ohjetta vuorittamalla pussit?
















Puikoillakin on jotakin... verenpunaista TeeTeen Primaveraa (koirankarvoilla ja -kuolalla höystettynä).

Palloja

Löysin taannoisesta Marimekon alesta vihreää Pallo-markiisikangasta. Kangas tuntui niin mukavalle käsissä ja pirteälle silmissä, että siitä alkoi syntymään kaikenlaista...











Moppe sai uuden pedin pyykkikorin tilalle.

Kori on ostettu torimyyjältä ja patjan vaahtomuovi saatu lasten vanhasta patjasta. Valkoinen kangas on vanhaa lakanaa, kun piti säästää tuota vihreää ihanuutta. Patjan päällinen ja reunukset ovat irroitettavissa ja konepestävissä, jos -ja kun sotkua syntyy.

Tässä välissä olin niin uusia ideoita täynnä, että tein täydennyskäynnin Marimekkoon.










Syntyi säkkituoleja.

Nämä ovat ihan ihmiskäyttöön, Moppe on vain mannekiinina. Säkki on malliltaan tetraedri (kaikkihan muistavat vanhan Trip-mehutetran...) ja se vetää noin 150l täytettä. Tein päällisen vetskarilla avattavan ja irroitettavan. Sisällä on vanhasta verhokankaasta sisäpussi, jossa on täyte. Täytettä tilasimme Sastamalasta.

Säkkituolit ovat osoitautuneet mukaviksi käytössä. Niillä voi istua pelipöydän äärellä, katsella telkkaa, rapsuttaa koiraa...










Jätepalat jalostuivat vielä ostoskasseiksi

Yhteen tein hiukan pidemmät kahvat, joten se sopii vaikka olkalaukuksi.

Kylläpäs se oli mukavaa kangasta!

Varustelukierteessä

Kesän alussa meidän perheeseemme saapui "peto".


Pedon myötä törmäsin varustelukierteeseen, jota en muista kohdanneeni sitten omien lasten vauva-ajan (-josta siis on jo aikaa melko lailla). Kuinka ihmeessä ennen on selvitty ilman kaikkea tätä tarpeellista tilpehöörää?

No, mitä tästä seuraa? Sitähän alkaa miettimään, mitä kaikkea voisikaan itse tehdä... SKK 6-7/2009, uusin numero, tuli tähän tarpeeseen kuin tilauksesta ja niinpä saimme namipussit niiden palkitsemiseen tarkoitettujen pahanhajuisten papanoiden säilyttämiseen.