Kesäisiä puuhia ja maisemia

Ei tullut tästä keskeneräisestä tekeleestä valmista. Purin harmistumiseni konkreettiseen purkamiseen. Lähes valmis tekele muuttui takaisin langaksi ja aloitin kokonaan uuden mallin. Hommia pääsin tekemään äitini välineillä. Kylläpä insinöörillä intoa riitti hellepäivänä kesäisissä maisemissa ja kelissä. Katsokaapa tätä:

Kolmen kuukauden palmikoiden pyörittely kymmenessä minuutissa kahdelle kerälle ja lähtöruutuun.

Kerältä kahdelle varsin kikkaraiselle vyyhdelle tällaisella välineellä...

Kikkarien vyyhtien kastelua. Apulainen innolla mukana hommissa!

Apulaiselle tuli hiki ja piti vilvoittella välillä...

Vyyhtien kuivatusta seesteisissä kesämaisemissa.

Sitten apulainen iski! Oli nähtävästi sitä mieltä, että vyyhdit kaipaavat pientä ekologista luontolisää (isäntä on sitä mieltä, että koiralla on samanlainen lanka-addikti kuin emännällä, mutta se ilmenee vain eri tavoin...). Alkoi hikinen uudelleen huuhtelu ja selvittely.

Sillä aikaa, kun selvittelin toista vyyhteä kuumeisesti oksanpätkistä ja sammalista laiturilla, apulainen oli jalomielisesti napannut toisenkin ja riepotellut sitä pitkin pihamaata -minun silkkivillani, nyyh! Lopullinen setviminen tehtiin sitten ILMAN apulaista ja vyyhdet pantiin kuivamaan KATTOON!

Sitten tämän session tekninen osuus. Vyyhdeltä kerälle professionaaleilla välineillä! Mustikkapiirakkapellit eivät kuulu joukkoon.

Ja vot! Neljä sievää kerää valmiina uuteen taistoon (pienellä sammal- ja oksalisällä varustettuna). Kerimiskone lähikuvissa.

Uutta mallia puikoille. Jospa tekemisen into nousisi ihan uuteen sfääriin, kunhan nämä helteet hellittävät ja silmukat alkavat taas luistaa puikoilla.

Siihen saakka me apulaisen kanssa nautimme täysin karvoin lämpimistä vesistä ja aurinkoisista kesäpäivistä!