Hyvin pyyhkii

Kyllähän minä pikkuisen neuloinkin kesäaikaan.

Parin vuoden takaisen tiskirättibuumin seurauksena arkistoissani oli hamstrattuna erinäisiä keriä lankaa tiskirättejä varten. Kesän tavoitteena oli neuloa näistä langoista mahdollisimman monta kerää tiskiräteksi.

Tulihan noita...

Nämä 15kpl + neljä muuta, jotka ennätin viedä anopille kesätuliaisiksi.

Mallina käytin Ullaneuleen Ananasta ja Alizarinea, sekä vaihdossa saamaani koirantassumallia.

Lankana:
- Takarivin puna-beiget: Novitan Bambu
- Neljännen rivin puna-roosat ja oranssi-roosat: Hjertegarnin Blend Bamboo
- Keskirivin siniset ja vihreät: Marks & Kattens Linen
- Toisen rivin sini-vihreät: Hjertegarnin Blend Bamboo
- Ensimmäisen rivin siniset: Lanaknitsin Allhemp 3 ja riemunkirjava Garnstudion Muskat Soft

Yhteensä lankoja kulutettu 600g

Bambusekoitteet ovat minun suosikkini -ainakin ne toimivat käytössä. Hamppua en ole koskaan kokeillut, joten nyt pääsen tutustumaan sen langan toimivuuteen. Neuloessa oli kovin karkean tuntuista.Pellavalanka pölisi älyttömästi neulomisen aikana. Saahan nähdä, onko siitä rättikäyttöön alkuunkaan, vai pitäisiköhän rätit pestä ennen käyttöä, jotta irtonaiset pölyt kaikkoaisivat?

Tuo Ananas-malli on minun suosikkini. Vaikka on hidas neulottava, on malli kaunis ja toimiva. Säilyttää muotonsa kuukausien pyyhkimisten ja pesujen jälkeenkin.

Voihan Virkkaus!

Työmatkani suuntautui Joensuuhun. Koska kohde oli hyvin lähellä paikallista lankakauppaa, en voinut välttyä kiusaukselta vierailla paljon mainetta saaneessa Joen Langassa. Hieno paikkahan tuo olikin! Tilavaa ja tarvikkeita ihan riittämiin.

Muutamien sukka- ja lapaslankojen lisäksi iskin silmäni kirkkaan keltaiseen merseroituun puuvillalankaan. Pääsiäisliinoja!!!! Näin sieluni silmillä keltaisia virkattuja pitsiliinoja, joita voisi pääsiäisen tullen levitellä ympäri huushollia. Lanka kyllä kotiutui meille, mutta kukahan virkkaisi? Virkkaaminen ei ole nimittäin minun juttuni -ei sitten yhtään. Äitini lupautui virkkaamaan muutaman liinan, kunhan vain toisin langan hänelle, mutta sekään ei onnistunut ennen pääsiäistä.

Päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla, josko jonkinlainen virkkaaminen onnistuisi minultakin. Etsin yhden ilmaisohjeen Ravelryn kautta ja lähdin liikkeelle. Ja kun vauhtiin pääsin, syntyihän niitä -useampiakin.

Näiden pitsikuvien kera toivotan hyvää pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Tiskirättejä

Tiskirättivalikoima kaipasi kipeästi täydennystä. Lankarätit palvelevat näköjään aikansa, mutta jossain vaiheessa (huoh, erityisesti jos unohtuvat mytyssä tiskipöydälle "kuivamaan"...) niihin pinttyy haju, joka ei lähde edes 90 asteen pesussa. Siis muutama uusi tuli tosi tarpeeseen.

Virkkaaminen ei ole millään lailla minun juttuni -ei sitten millään! Kuitenkin isoäidin neliö kiinnosti kovasti, mutta en oikein tiennyt, mitä sellaisista jaksaisi tehdä -ei mitään sängynpeittoja tai sohvatyynynpäälisiä ainakaan. Mutta tiskirättejä!!!

Tässäpä niitä.

Isoäidinneliöitä, lankana Sandnesgarnin Mandarin Petit "ekohelmien" jäänteitä loputtomasta lankavarastosta.

Muutama neulottu rätti, joihin kokeiltu paria mallineuletta kirjastosta lainatusta "Pienestä Neulekirjasta"

Keltaisen lanka Saksan reissulta hamstrattua ja beigen lanka Viron tuliaisia.

Saapahan nähdä, kuinka tuo keltainen toimii, vai toimiiko ollenkaan. On nimittäin merseroitua.

Keskeneräisiä tekeleitä

Täällä joutuu raportoimaan keskeneräisistä käsitöistä, kun ei valmista synny. Joskohan tällä keskeneräisyyden raportoinnilla aiheuttaisi itselleen valmistamispaineita...? Ainakin on julkistanut sen, mitä on tekeillä.

Liivin ja tunikan välimuoto on tulossa tästä tekeleestä. Idea on SSKK-lehdestä, mutta sovellus on ihan oma. Lankana on Rowanin Silke Tweed, joka on varsin mainota neulottavaa. Projekti töksähti kuitenkin loppusuoralle, kun näyttää sille, että liivistä tulee kaikesta mittaamisesta ja koetilkkuilusta huolimatta liian löysä. Laimennan harmistumistani odottelemalla. Kunhan olen fiilikseni lauhduttanut, jatkan joko loppuun tai puran...

Välityönä olen neulomassa Teinille lepakkohihaista kesäpuseroa Novitan Kesä 2010 lehdestä. Tämä työ sisältää jänniä fiilareita. Ensinnäkin lepakkohiha... minusta tuntuu, että se aika on jo eletty, eikä välttämättä tarvitse enää palata (missähän ne kaikki 80-luvun lepakkoneuleet oikein ovat tällä hetkellä? Pitäisi penkoa mummolan kätköjä, saattaisi löytyä Teinille ihan aitoa retroa). Toisekseen lanka -katsokaahan kuvaa tarkasti, tämä on HYVIN MARINOITUA Novitaa. Novita Casino on ostettu ehkä 90-luvun puolivälin paikkeilla -tai jopa aiemmin, silloin kun persikan väri oli edellisen kerran muotia. Lanka on erittäin hyvin säilynyttä, kotimaista valmistetta, laadukasta luonnokuitua (50% villaa, 50% puuvillaa) ja hyvää neulottavaa. Kaikki ainekset ovat siis kohdillaan. Mukavia mielleyhtymiäkin löytyy... Edellisen kerran olen tästä langasta neulonut vauvan peittoa synnytyssairaalassa, kun Teini oli juuri putkahtanut maailmaan. Varsin tunnepitoinen työ siis tekeillä tällä hetkellä!

Samanhenkisessä seurassa

Meillä oli taas mukavat neuleseurat! On sitten virkistävää tavata ihmisiä välillä ihan livenä; hypistellä lankoja, selata kirjoja, ryystää kahvia ja jutella samanhenkisessä seurassa. TiiQ lahjoitti minulle pari nöttöstä lankaa, joiden väitti olevan minun näköisiäni :-). Ja olivathan ne! Ihanan väristä kirjavaa villalankaa. Noista syntyy varmasti jotakin mukavaa ja lämmintä. Kiitos TiiQ!

Olen jo useamman viikon silmäillyt Novitan tämän syksyn uutuutta Puroa. Tuo(kin) lanka on niin "minun väristäni", että oli pakko ottaa muutama kerä tarkempaa tutustumista varten, vaikkei tarkempaa näkymää projektin laadusta vielä olekaan. Eiköhän noista joku koetuotos tulene.

Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi: valmistuihan se VIHDOIN kovan pakertamisen tuloksena -tämä poncho meinaan. Eihän tuo nyt kovin kummoinen tekele ole, mutta saavutuksena voi pitää tuota turnausväsymyksen voittamista. Onnistuin ohittamaan halun heittää puikot tiskiin ja tekele perimmäiseen komeronnurkkaan marinoitumaan. Lopputulos on ihan ok -paitsi ettei ole kuitenkaan minun tyyliseni (pöh!). Väri on väärä! Kyllähän tämä olisi sen kesähepeneen kanssa menetellyt, mutta nyt arkikäytössä... yök, pliisu luonnonvalkoinen. No joulu tulee, jospa vaikka joku onnellinen löytäisi tämän pehmoisesta paketistaan...

Malli: Novita Kevät 2009, Malli 46. Pitsikaitaleponcho
Lanka: Sandnesgarn Mandarin Petit, luonnonvalkoinen 150g
Puikot: 2,5mm pyöröt

MIKSI TÄÄ EI VALMISTU...

Huoh, projekti tökkii. Tiedättehän tunteen, kun ensin on hillittömästi intoa, on päämäärä ja on puhtia. Ja sitten lopahtaa :-(. Loppu projekti -jos sitä nyt yleensä edes on- on yhtä tervan juontia.

Tämä ikään kuin johdantona seuraavaan: Minulla on ollut kesän mittaan tekeillä neuleponcho. Malli on Novitan kevät 2009 -lehdestä. Lankana on Sandness Garnin Mandarin Petit -siis hiukan ohuempi kuin Novitan Tennessee, josta malli on tehty. Tälle poncholle oli selkeä tarvekin -nuo edellisessä jutussa mainitsemani häät. Minulla on tummansininen kevyt kesähepene, jota lämmittämään poncho olisi ollut enemmän kuin tarpeen. Mutta ei valmistunut ei! Ja nyt ei meinaa millään enää edetä. Päässä risteilee kaikenlaisia ajatuksia syysneuleista, sukista jne, mutta tuo kirottu projekti pyörii kivenä kengässä. Voisihan sitä jättää kesken, antaa olla, kunnes seuraava tarve ja inspiraatio iskee, mutta minulla on hyvin huonoja kokemuksia moisesta. Sitä inspiraatiota kun ei tahdo enää tulla (ne 20 viime siivouksessa joko purettua tai roskiin heitettyä keskeneräistä projektia sen todistavat). Huoh, olisinko nyt tiukkana itselleni, MITÄÄN EI ALOITETA, ennen kuin edellinen on joko loppuun saatettu tai pois purettu?

Ekohelmet

Virkkaaminen ei ole minun lajini. Se on liian tarkkaa hommaa minulle. Selaillessani vanhaa Novita-lehteä, jossa oli mukavia virkkaamalla tehtyjä kesäkäsitöitä (avaimenperiä, liinapainoja jne) aloin hiukan lämmetä... Mallien myötä minulla heräsi ajatus ekohelmiin. Mandarin Petitin villin kirkkaan värikartan innoittamana hankin pussillisen halkaisijaltaan 20mm:n selluloosamassapalloja ja aloin väkertämään. Virkkasin pienen kupin kiinteillä silmukoilla, panin pallon kupin sisään ja virkkasin kupin umpeen. Näin tehden kuorrutin kaikki pussissa olleet 35 kpl palloa punaisella, oranssilla ja keltaisella puuvillalangalla. Helmiä kootessa jätin kuitenkin keltaiset pallot käyttämättä, kun lopputuloksesta näytti tulevan hiukan liian villi jopa minun makuuni. Pujottelin helmet parsinneulalla kuminauhaan ja ekohelmet olivat valmiit. Epäilen, että tuotos ei ole ehkä sateenkestävä, mutta sopinee kesän hellekeleihin :-D.

Tässä lopputulos:

Lanka:

Sandnesgarn Mandarin Petit

- 4418 (punainen)

- 4006 (oranssi)

- 2315 (keltainen)

- kulutus noin 10-20g kutakin

Virkkauskoukku: 1,5mm

Malli oli helppo. Virkkaaminen onnistui jopa tällaiselta nollatason taitajalta. Ajatus laukkasi tietysti jo jatkokehitysasioissa… Juhlavammat helmet saisi aikaan pienemmillä massapalloilla ja jollakin hiukan kiiltävämmällä langalla, merseroitua puuvillaa, pellavaa…

Alkukesän puuvillalankahuumaa

Puuvillalanka on minulle varsin vieras materiaali. Se ei jousta, käsialavirheet näkyvät, puikoilla narskaa ja tuotokset -jos valmistuvat, niin viimeistään venyvät käytössä. Sottaavien ja sotkevien lasten myötä olen kuitenkin tykästynyt puuvillaneuleisiin -kaupasta ostettuihin sellaisiin siitä käytännöllisestä syystä, että ne voi huoletta konepestä aika kuumassakin.





Kokemuksistani rohkaistuneena päätin kokeilla puuvillalankaa myös käsityömateriaalina. Alkukesän Modasta löysin kivan mallin, jossa ei ollut vihaamaani (lue: asia, jota en osaa) sivusaumojen ompelua ja Kauppahallista sain ostettua sopivaa lankaa, joten projekti ei ollut enää mallista tai materiaalista kiinni.



Taipumuksistani huolimatta sain projektin jopa valmiiksi ;-). Tulos on tässä:

Lanka: Sandnesgarn Mandarin Petit 4418, kulutus n. 250g

Puikot: 2,5mm