Lisää funktionaalista paperiompelua

Edellisestä postauksen lämmittelemänä päästään sydäntä lähellä oleviin neuleasioihin. Karttailusta neulevyötteisiin.

Olen pitkään pyöritellyt päässäni ajatusta neulevyötteiden käyttämisestä (kiitos ideasta Kalapuikolle). Vihdoin ja viimein pääsin tuumasta toimeen ja samaa koteloideaa käyttäen tein reissupuikkokoteloita. Karttojen sijasta käytin neulevyötteitä. Ensin yritin sommitella koko vyötettä, mutta sain mielestäni paremman lopputuloksen leikkaamalla käyttöön ainoastaan "etiketin".

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näihin koteloihin tein pienemmän lokeron puikkoja varten, kun taas isommalla puolella voi säilyttää saksia, pyöröpuikkoja, mittoja tms. tarpeellista matkatavaraa. Kiinnitys edelleen tarranauhalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samalla kertaa toteutin idean puikkokotelosta, jonka kansi olisi lankavyötteistä. Kotelossa on sama rakenne kuin aikaisemmin tekemissäni (tässä) tai (tässä).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omassa kotelossani on puute, puikkokokojen merkitsemiseen ei ole kikkaa, joten oikean kokoisten puikkojen etsintä on oma hommansa. Tähän koteloon tein puikkokokojen merkitsemistä varten alareunaan taskun, jonne kokolapun voi pujottaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suojaläpässä on edelleen muutama lenkki tilpehöörin säilyttämistä varten. Omassa kotelossani olevat taskut kys. läpässä olen havainnut hankaliksi. Niitä en laittanut enää lainkaan.

 

Puikkokotelo ja kolme reissupuikkokoteloa lähtivät matkaan kanssaneulojien laatikkovaihtoon. Toivottavasti niille löytyy käyttöä.

Funktionaalista paperiompelua

Long time -no hear. On ollut niin vilkas kesä ja alkusyksy, että en ole ehtinyt ottamaan kuvia neulomuksistani saati sitten bloggaamaan (olen sentään ehtinyt vähän neulomaan). Mutta nyt korjaan tapani!

Kirjoittelin tuossa aiemmin funktionaalisesta käsityöstä ja kuumottelin kanssalukijoitanikin esittelemään omiaan. Nyt esittelen erän omia töitäni, joita voisin kutsua funktionaalisiksi.

Innostuin keväällä kokeilemaan paperin käyttöä ompelumateriaalina. Paperia käyttämällä saa helposti aikaan hauskoja, "henkilökohtaisia" juttuja, joihin voi yhdistää selkeän toiminnallisen jutun.

Tein kompassikoteloita (joissa voi säilyttää suunnistajalle tärkeät kompassin ja emit-leimasimen).
















Päällimmäisenä karttoja, välissä kaksipuolinen silitettävä tukikangas ja pohjalla puuvillakangas. Koko komeus silitetty yhteen ja päällystetty kontaktimuovilla. Sitten "levystä" ommeltu kotelo kanttinauhalla kantaten. Kiinnitys tarranauhalla. Kotelot ovat olleet koekäytössä koko kesän ja toimineet ihan mukavasti.

 

Tein samalla idealla myös Tablettikotelon. Tämä on päällystetty Italian tiekartalla (edelliseltä lomamatkaltamme).

Varsin hauskaa puuhaa tämä "paperiompelu". Tosin materiaalipaketista tulee sen verran kova levy, että ompelun vaikeus rajoittaa lopputuotteen muotoa.

Hurahdin niin tähän karttailuun, että karttateema jatkui ylioppilaskorteilla. Kartassa näkyy suunnistavien ylioppilaiden oma koulu.

Väriterapiaa, kolmas kohtaaminen

Värjäyskokeilut jatkuvat.

Kuten tannoin on tullut blogattua, olen kokeillut sekä karamellivärivärjäystä että Kool Aid-värjäystä. Nyt otin askeleen ammattimaisempaan suuntaan, sillä olin hankkinut (messutuliaisina) Ashfordin villavärejä. Vanhoja vuosikerta-Nalleja ja Seiskaveikkoja (vuosikertaa 1993 *nolottaa*) oli vielä muutama vyyhti jäljellä, mutta kaapista löytyi tällä kertaa myös ihan oikeita värjäykseen tarkoitettuja lankoja (ilman vyötteitä tosin, joten oli hiukan haasteellista selvittää, että mitähän oli tullutkaan ostetuksi).

Täytyy nöyrästi tunnustaa, että professionaalimpi värjääminen vaatii kyllä enemmän ammattitaitoakin. Nämä värit (mitä-lie-myrkkyä) vaativat mm. suojautumista. Ohjeessa suositeltiin sekä hengityssuojainten että hanskojen käyttöä, kunnon ilmastointia ja erillisiä astioita. Noh, käytännössä paikka oli kotikeittiö, liesituulettimen alla. Värien valmistelu vaati em. syistä tarkkuutta ja huolellisuutta. Sekoittelin värejä pakastepurkeissa kieli keskellä suuta ja blandasin seosta vedellä. Prosessin teki haastavammaksi myös 30-45min kiinnitysaika eli langan liotus kiehuvassa, mutta ei kuitenkaan kiehuvassa väriliemessä.

Kaikesta "säätämisestä" huolimatta jotakin syntyi.

Lopputuloksena on kerrassaan kauniita värejä (värit Ashford: Rust, Yellow, Hot Pink ja Scarlet). Värit olivat kirkkaita ja heleitä, mutta koin useamman värin käytön samassa vyyhdessä astetta hankalammaksi pitkän keittoajan takia (värit pyrkivät sekoittumaan). Myös "semisolidien" lankojen tarkoituksellinen tekeminen vaatii näköjään taitoa, tekniikkaa ja kikkailua.

Kokonaisuutena tekniikka sopii mielestäni suuremmille lankamäärille ja yksiväristen vyyhtien tekoon paremmin kuin sekalaisiin värikokeiluihin. Värjäys olisi varmasti myös mukavampaa kesällä ulkona tai jossakin muussa tilassa kuin keittiössä, jossa on oltava ylivarovainen. Yksittäisten vyyhtien kanssa turaaminen ja väreillä kikkailu on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa elintarvikeväreillä.

Hommiin osallistui myös apulaiseni, joka tässä antaumuksella "selvittelee" yhtä vyyhtiä. Siinä käsittelyn saa "Rust" -sävyinen semisolidi Suupohjan kampavilla, joka ei kyllä enää tuon jälkeen ihmisvoimin (lue: -hermoin) selvinnyt.

Funktionaalinen käsityö

Meidän jokaisella käsityöllä on joku tarkoitus: perustehtävänä on yleensä ilon tuottaminen tekijälleen. Käsityö saattaa myös selkeästi tyydyttää olemassa olevaa tarvetta tai sen ensisijainen tehtävä voi olla varastoitavan materiaalin määrän vähentäminen. Käsityö voi antaa uuden käyttötarkoituksen jollekin vanhalle esineelle tai materiaalille (=kierrätys) tai sen ensisijainen tehtävä voi olla pelkästään ilon tuottaminen saajalleen... Tarkoituksia on monia, kuten meitä tekijöitäkin.

Minä olen erityisen kiinnostunut ns. "funktionaalisista käsitöistä" eli käsitöistä, joille on mietitty kekseliäs ja selkeä käyttötarkoitus -joku juju ja jotka ovat vielä käytännössä osoittautuneet ajatuksiensa veroisiksi. Näitä "napakymppi"-onnistumisia tapahtuu joskus omalle kohdalle ja joskus vastaan tulee "kanssakässäilijän" onnistumisia.

Heitän teille lukijoilleni haasteen. Esitelkää blogissanne joku napakymppi (on se sitten "funktionaalinen käsityö" tai joku muu onnistuminen) ja perustelkaa, miksi juuri se.

Minä esittelen tässä yhden.

Marraskuussa -09 osallistuin "Käsistä Karannut" -blogin TiiQ:n sukkamallin nimeämiskilpailuun (olisiko ollut jopa TiiQ:n ensimmäinen julkinen sukkamalli) ja ehdotukseni palkittiin. Katsokaas vanha juttu TÄSTÄ linkistä.
Tämä TiiQ:n tekemä saippuaritilä on malliesimerkki "funktionaalisesta käsityöstä". Se on ollut meillä jatkuvassa käytössä saapumisestaan saakka ja se todella toimii. Lisäksi se on säilynyt siistinä ja alkuperäisessä muodossaan mainiosti. Todella onnistunut käsityö, joka ansaitsee Napakymppi-maininnan!

Kevätkukko 2013 -vaihto

Innostuin lähtemään mukaan Kalakukkoneulojien kevätvaihtoon. Teemana oli -kuinkas muutenkaan kevät.

Minua oli odottamassa paketti paikallisen lankakaupan takahuoneessa.

Parini oli selvästi lukenut tarkasti ilmoittautumislomakkeeni, sillä paketin sisältö oli täynnä kaikkea kivaa ja tarpeellista. Ensinnäkin siellä oli projektipussi, joka oli selvästi Kierot Puikot -retriitissä tehtyä "Grab Bag"-mallia (parini on siis saattanut olla mukana retriitissä). Pussikangas oli tosi kaunista, kuten kuvasta näkyy. Kiva kokeilla pussin toimivuutta, kun sen malli on aika erikoinen. Vaihtopaketissa oli tietysti myös lankaa: Virtain Villan villalankaa ja Yllärikerä, kiva kiva! Juuri minulle sopivaa, villaa värjäykseen ja yllärikerä kokeiltavaksi. Ylläreistäkin olen vain lukenut, mutta nytpä pääsen omin puikoin kokeilemaan, mitä siitä syntyy. Paketista löytyi vielä kauniita koristeellisia punaisia nappeja ompeluksia tai neuleita koristamaan sekä kortti, jossa mielenkiintoinen kiwijäädykkeen ohje (kuullostaa hyvälle kuuman kevätpäivän viilennykseksi). Sokerina pohjalla oli herkkuja: suklaata ja Angry Birds -karkkeja, nam! Onneksi otin tuon kuvan heti, sillä osa herkuista on jo syöty...

Kaunis kiitos parilleni, kuka sitten lienetkin ;-)

Rowan Silky Tweed käyttökokemuksia

Edellisessä blogipostauksessa esittelin tätä lankaa pääasiassa neulomisvinkkelistä. Tässä tulee puolestaan käyttökokemuksia. Neuloin itselleni vuonna 2010 tunikan Rowanin Silky Tweedistä. Bloggasin työstäni sen valmistuttua näin. Valmistumisen jälkeen tunika on ollut kovassa käytössä koko sen olemassaoloajan. 2,5v käytön jälkeen sekä langasta että mallista on pelkkää positiivista sanottavaa.

Tunikan malli itsessään on hauska ja käytännöllinen, sillä sitä voi pitää lämpimällä säällä t-paidan kanssa ja kylmemmällä pitkähihaisen paidan päällä. Tunika on riittävän pitkä peittämään takamuksen, mutta kuitenkin sopiva käytettäväksi monenlaisten housujen kanssa. Tässä muutama kuva nykytilanteesta (on meiltä lumet sentään sulaneet).

Lanka itse -Silky Tweed, on yksi lempparilangoistani. Neule pehmenee ja löystyy hieman käytössä, mutta säilyttää kuitenkin rakenteensa riittävän hyvin. Neule ei veny eikä nukkaannu yhtään, vaikka on kuluttavassa käytössä. Langan väri ei muutu eikä lanka -luonnonkuitua kun on- sähköisty ja kerää pölyä tai karvaa. Kaiken kaikkiaan loistava lanka!

Tätä lankaa ei valitettavasti enää valmisteta, mutta hamstratkaa sitä, jos jostakin löydätte!

Rowan Silky Tweed

Englantilaisen Rowanin Argentiinassa valmistuttama Silky Tweed (valitettavasti jo myynnistä poistunut) on yksi minun suosikkilangoistani. Langan koostumus on 80% lampaanvillaa ja 20% silkkiä. Lanka on kevyttä, mutta aluksi jopa karhean tuntuista. Käytössä lanka pehmenee ja silenee, mutta ei nukkaannu eikä veny pahasti, mikä on erittäin hyvä juttu, sillä minulla on myös muunlaista kokemuksia silkki-villa-sekoitteista.

Hankin tätä lankaa Aran-neuletta varten. Suunnittelin mielessäni tunikamittaista, lyhythihaista, poolokauluksista neuletta ja etsin sopivaa mallia, mutta sitä ei vain tullut vastaan, joten oli ryhdyttävä toisenlaiseen toimeen.

Ostin "kanssa-räveltäjältä" japaninkielisen "Guernsey and Aran Sweaters" -kirjasen, jossa oli mahtavia malleja ja havainnollisia kaavioita (muusta tekstistä ei sitten mitään ymmärtänytkään).

Kirjassa ei ollut valmiina mallia, joka olisi vastannut mielikuvaani, mutta etsin kirjasta sopivan neulepinnan/kaavion ja modasin sen Silky Tweedille sopivaksi raglanhihaiseksi ja poolokaulukselliseksi tunikaksi, jonka pystyy toteuttamaan yhtenäisenä pyöröneuleena helmasta kaulukseen saakka.

Ja sitten neuloin piiitkäään ja haaartaaasti.... Tässä kuvaa keväältä 2012.

Silky Tweedin neuletuntuma on Aran-tyyppisessä neuleessa varsin maittava. Lanka on karheaa, joten silmukat eivät karkaile ja pinnan kuviointi tulee hyvin esille. Langan väri tosin vaikuttaa kuvion näkyvyyteen, mutta tämä tummanpunertava sävy toimi mielestäni ihan mukavasti. Jatkuvan Aran- neulepinnan tekeminen on sitten oma juttunsa. Neule ei salli minkäänlaista huomion herpaantumista, joten TV:n katselun saa kyllä unohtaa. Ja työn jatkaminen tauon jälkeen on oma juttunsa (kun vain muistaisi, missä ja miten on menossa...). Toisaalta väistämättöminen virheiden korjailu on jälkikäteen mahdollista langan karheuden auttamana.

Vihdoin ja viimein neule valmistui -reilun vuoden neulomisen jälkeen helmikuussa 2013. Tällainen siitä tuli. Tarkemmat tiedot (puikot ja langan menekki) löytyvät Ravelrystä nimellä Cable Tunic

Olen itse varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tunika sopii legginsien tai farkkujen kanssa käytettäväksi -joko lyhyt- tai pitkähihaisen puuvillapaidan kanssa. Tunika on toistaiseksi varsin "pintaa pitkin viistävä", mutta neule tulee löystymään hieman käytössä, joten ongelma on väliaikainen. Tästä saattaa vaikka tulla uusi lempineuleeni :-).

Pari sanaa blogista

Pari sanaa blogista.

Minä tunnen olevani enemmänkin tällainen kokeileva lankailija kuin hyvin tuottelias ja idearikas projektien tekijä. Minulta ei synny neuleita toinen toisensa jälkeen ja olen myös äärimmäisen huono keksimään projekteilleni nimiä -tarinoista puhumattakaan.

Tästä syystä ajattelin muuttaa blogikirjoitusten painotusta (otsikointia ja sisältöä) koskemaan eri lankojen kokeilua, neuletuntumaa ja käyttökokemuksia  -projektieni ja Ravelryn avulla toki.

Toivottavasti te lukijani jaksatte edelleen kiinnostua.

Jatkoa seuraa...

Parit projektikassit

Jouluisesta iloittelusta innostuneena ja Marimekon palalaarin äärellä pääni sekoittaneena päätin tehdä itsellenikin muutaman projektikassin.

Vuoritetut kassit, sisällä "tarviketaskut", kahvoja ja lenksuja on sen verran, että löytyy jokaiseen ripustuskoukkuun sopivaa. Päälle nappikoristeita.

Tein vielä molempia kaksin kappalein; Marimekon "Raanu"-kuosisen Tikrunmamille kuljetuspalkaksi ja sinikuvioisen Katri-ystäväiselleni ystävänpäiväksi.

Omat ovat jo kovassa käytössä -tosin hiukan pienenlivakat, kun tämä nykyinen neuleprojekti on niin ISO...

Erään Varjon tarina

Osallistuin syksyllä elämäni ensimmäisiin mysteerineulontoihin. Ensimmäinen oli jo aiemmin raportoimani kalakukkomysteerisukka ja tämä toinen oli Titiyyn järjestämä Varjo-huivimysteeri, Veera Välimäen ohjeella.

 

Huivimysteeri oli hauska. Lanka, Madelintoshin merino light, oli kerrassaan pehmoista ja ne värit -mahtavia!!! Neulontakin oli hauskaa, ohje kolmessa osassa ja ei tosiaankaan voinut aavistaa, mitä tuleman pitää. Lopulta huivi kuitenkin asettui muotoonsa ja valmistui.

 

Varjo-huivin muoto on aika erikoinen. Asettelin huivia monella tavalla, mutta se ei tuntunut sopivan minun kaulaani mitenkään. Mietin myös huivin antamista joululahjaksi, mutta lopulta päädyin sittenkin purkamaan huivin.

Löysin langoille sopivan uuden mallin syksyn Knitty-lehdestä, jossa oli Stephen Westin uusi huivimalli Metalouse.

Malli oli helppo, mutta samalla fiksu. Pienillä eleillä ja yksinkertaisilla kikoilla oli tehty hyvännäköinen malli, joka sopii ohjeesta poiketen myös yksivärisille (tai semisolideille) langoille.

 

Malli: Stephen Westin Metalouse
Lanka: Madelintosh merino light
Puikot: 4,5mm
Ravelryssä: Metalouse II

 

 

Sääli Varjolle, mutta onni ihanaisille langoille, että niistä lopulta syntyi vähän vähemmän moderni ja tottumattomalle huivin käyttäjälle sopivampi malli.

Kännykän ja iPodin lämmikkeitä

Teinillä oli ongelma. iPod jäätyi lenkkitakin taskussa ja akku meni tyhjäksi ennen lenkin loppumista. Teini pyysi iPodille "villapaitaa". Äidillä alkoi heti raksuttaa...

 

 

Villis valmistui nopsaan. Ja toimikin ihan hienosti. Villalanka ja ilmava palmikkoneule osoittautuivat hyväksi yhdistelmäksi.

Villiksestä innostuneena tein samanlaisen myös omalle kännykälleni.

Kylläpä meidän perheen viihde-elektroniikka nyt tarkenee.

Malli: Omasta päästä, NÄIHIN sovitellen
Lanka: Cascade 220
Puikot: 3,5mm
Ravelryssä: Cabled iPod and Nokia phone cases

Lapaskuu

Marraskuu oli lapaskuu ja tuli tehtyä muutamat.




Vasen alanurkka. Lapaset lapselle muhkean tuubihuivin kaveriksi. Lankana vihreä Cool Flamme ja malli ihan omasta päästä.

Alhaalla keskellä Mari Muinosen "Yellow harvest mittens" -mallilla toteutetut lapaset. Lankana Cascade 220. Kerrassaan mahtava villalanka!!! Ja mallikin on ihana. Ohjeella ja tuolla langalla syntyi ihan sopiva koko.

Oikea alanurkka aloittaa Abuelita kavalkadin. Kävin syksyllä mummolareissulla Hakaniemen hallissa Vihreä Vyyhti liikkeessä ja ostin kaksi vyyhteä Abuelitan lankaa, Merino Worstedia mustana ja Merino Baby Alpacaa värissä kelta-puna-oranssi. Tein ensin mustat lapaset, sitten ylärivissä oikealla olevat "laikkulapaset" ja lopuksi jämistä raidalliset kämmekkäät, kaikki oman pään malleja. Siis mikä ihana lanka, vaikka tuosta laikuttumisesta en nyt järin innostunut ollutkaan.

Tässä muutama detskukuva.

Laikkulapasiin tein i-cord-aloituksen, jota jatkoin selkäpuolelle aaltoilevana nauhana nurjalle pohjalle. Malli on ihan hauska, mutta langan laikuttuminen sotkee tämän idean. Noh, katselen aikani noita lapasia ja joko puran pois tai otan käyttöön. Laikuttumisefekti muuten katosi kokonaan kämmekkäissä, kun raidoitin neuletta mustalla.