Juu, meillä on jo teinejä ja esiteinejä -ei enää puolipuheisia tenavia tai uhmiksia (siis uhmiksia vasta onkin, mutta ei enää 5-vuotiaita uhmiksia) . Tuo otsikon lentävä lause on jäänyt kuitenkin elämään, enkä ole viitsinyt kieltä korjata, kun se kuulostaa niin hauskalle ;-). Siis meillä "muomaillaan kermiittimassasta". Äidin ja lasten yhteinen hetki (silloin, kun äidin hermo kestää). Nyt oli oivallinen tilaisuus, minä kotona -lapsi toipilaana, mehän muomailimme! Tämä Cernit-massa on kyllä loistava keksintö. Tulee kerralla valmista eikä tarvitse maalata ja lakata. Helppoa ja hauskaa!
Syntyi possufarmari ja lauma. Vai voisiko sanoa, että hellyyttävän Nöf-Nöf:in sijaan tämä onkin akuutti ajankuva. Yhteiskuntamme uhka, sikainfluessi! Tulitikku on kuvassa määrittämässä tuotoksen kokoluokkaa ;-).
Tällä possujutulla on pitkä historia. Aikanaan -taisi olla lähes "vuonna kahdeksanviis" plus yksi, kun pääsin ylioppilaaksi. Silloin paikallinen käsityöpuoti myi ylioppilaslakilla varustettuja pieniä massapossuja, jollaisen minäkin sain lahjaksi. Idea oli hauska ja hiveli huumorintajuani. Sittemmin jalostin itse samaa ideaa tekemällä (Das-massasta + väritys öljyväreillä) joulupossuja, kesäpossuja, yo-possuja jne. Annoin niitä lahjoiksi -yhdessä vaiheessa tein jopa myyntiin. Olipa meidän hääkakkumme päälläkin possupariskunta, puhumattakaan lapsosen 5-vuotissynttärikakusta, jonka päällä oli 20 syötävää pientä marsipaanipossua.
Että on sitä tullut sikailtua!
