Rowan Silky Tweed käyttökokemuksia

Edellisessä blogipostauksessa esittelin tätä lankaa pääasiassa neulomisvinkkelistä. Tässä tulee puolestaan käyttökokemuksia. Neuloin itselleni vuonna 2010 tunikan Rowanin Silky Tweedistä. Bloggasin työstäni sen valmistuttua näin. Valmistumisen jälkeen tunika on ollut kovassa käytössä koko sen olemassaoloajan. 2,5v käytön jälkeen sekä langasta että mallista on pelkkää positiivista sanottavaa.

Tunikan malli itsessään on hauska ja käytännöllinen, sillä sitä voi pitää lämpimällä säällä t-paidan kanssa ja kylmemmällä pitkähihaisen paidan päällä. Tunika on riittävän pitkä peittämään takamuksen, mutta kuitenkin sopiva käytettäväksi monenlaisten housujen kanssa. Tässä muutama kuva nykytilanteesta (on meiltä lumet sentään sulaneet).

Lanka itse -Silky Tweed, on yksi lempparilangoistani. Neule pehmenee ja löystyy hieman käytössä, mutta säilyttää kuitenkin rakenteensa riittävän hyvin. Neule ei veny eikä nukkaannu yhtään, vaikka on kuluttavassa käytössä. Langan väri ei muutu eikä lanka -luonnonkuitua kun on- sähköisty ja kerää pölyä tai karvaa. Kaiken kaikkiaan loistava lanka!

Tätä lankaa ei valitettavasti enää valmisteta, mutta hamstratkaa sitä, jos jostakin löydätte!

Rowan Silky Tweed

Englantilaisen Rowanin Argentiinassa valmistuttama Silky Tweed (valitettavasti jo myynnistä poistunut) on yksi minun suosikkilangoistani. Langan koostumus on 80% lampaanvillaa ja 20% silkkiä. Lanka on kevyttä, mutta aluksi jopa karhean tuntuista. Käytössä lanka pehmenee ja silenee, mutta ei nukkaannu eikä veny pahasti, mikä on erittäin hyvä juttu, sillä minulla on myös muunlaista kokemuksia silkki-villa-sekoitteista.

Hankin tätä lankaa Aran-neuletta varten. Suunnittelin mielessäni tunikamittaista, lyhythihaista, poolokauluksista neuletta ja etsin sopivaa mallia, mutta sitä ei vain tullut vastaan, joten oli ryhdyttävä toisenlaiseen toimeen.

Ostin "kanssa-räveltäjältä" japaninkielisen "Guernsey and Aran Sweaters" -kirjasen, jossa oli mahtavia malleja ja havainnollisia kaavioita (muusta tekstistä ei sitten mitään ymmärtänytkään).

Kirjassa ei ollut valmiina mallia, joka olisi vastannut mielikuvaani, mutta etsin kirjasta sopivan neulepinnan/kaavion ja modasin sen Silky Tweedille sopivaksi raglanhihaiseksi ja poolokaulukselliseksi tunikaksi, jonka pystyy toteuttamaan yhtenäisenä pyöröneuleena helmasta kaulukseen saakka.

Ja sitten neuloin piiitkäään ja haaartaaasti.... Tässä kuvaa keväältä 2012.

Silky Tweedin neuletuntuma on Aran-tyyppisessä neuleessa varsin maittava. Lanka on karheaa, joten silmukat eivät karkaile ja pinnan kuviointi tulee hyvin esille. Langan väri tosin vaikuttaa kuvion näkyvyyteen, mutta tämä tummanpunertava sävy toimi mielestäni ihan mukavasti. Jatkuvan Aran- neulepinnan tekeminen on sitten oma juttunsa. Neule ei salli minkäänlaista huomion herpaantumista, joten TV:n katselun saa kyllä unohtaa. Ja työn jatkaminen tauon jälkeen on oma juttunsa (kun vain muistaisi, missä ja miten on menossa...). Toisaalta väistämättöminen virheiden korjailu on jälkikäteen mahdollista langan karheuden auttamana.

Vihdoin ja viimein neule valmistui -reilun vuoden neulomisen jälkeen helmikuussa 2013. Tällainen siitä tuli. Tarkemmat tiedot (puikot ja langan menekki) löytyvät Ravelrystä nimellä Cable Tunic

Olen itse varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tunika sopii legginsien tai farkkujen kanssa käytettäväksi -joko lyhyt- tai pitkähihaisen puuvillapaidan kanssa. Tunika on toistaiseksi varsin "pintaa pitkin viistävä", mutta neule tulee löystymään hieman käytössä, joten ongelma on väliaikainen. Tästä saattaa vaikka tulla uusi lempineuleeni :-).

Pari sanaa blogista

Pari sanaa blogista.

Minä tunnen olevani enemmänkin tällainen kokeileva lankailija kuin hyvin tuottelias ja idearikas projektien tekijä. Minulta ei synny neuleita toinen toisensa jälkeen ja olen myös äärimmäisen huono keksimään projekteilleni nimiä -tarinoista puhumattakaan.

Tästä syystä ajattelin muuttaa blogikirjoitusten painotusta (otsikointia ja sisältöä) koskemaan eri lankojen kokeilua, neuletuntumaa ja käyttökokemuksia  -projektieni ja Ravelryn avulla toki.

Toivottavasti te lukijani jaksatte edelleen kiinnostua.

Jatkoa seuraa...

Parit projektikassit

Jouluisesta iloittelusta innostuneena ja Marimekon palalaarin äärellä pääni sekoittaneena päätin tehdä itsellenikin muutaman projektikassin.

Vuoritetut kassit, sisällä "tarviketaskut", kahvoja ja lenksuja on sen verran, että löytyy jokaiseen ripustuskoukkuun sopivaa. Päälle nappikoristeita.

Tein vielä molempia kaksin kappalein; Marimekon "Raanu"-kuosisen Tikrunmamille kuljetuspalkaksi ja sinikuvioisen Katri-ystäväiselleni ystävänpäiväksi.

Omat ovat jo kovassa käytössä -tosin hiukan pienenlivakat, kun tämä nykyinen neuleprojekti on niin ISO...

Erään Varjon tarina

Osallistuin syksyllä elämäni ensimmäisiin mysteerineulontoihin. Ensimmäinen oli jo aiemmin raportoimani kalakukkomysteerisukka ja tämä toinen oli Titiyyn järjestämä Varjo-huivimysteeri, Veera Välimäen ohjeella.

 

Huivimysteeri oli hauska. Lanka, Madelintoshin merino light, oli kerrassaan pehmoista ja ne värit -mahtavia!!! Neulontakin oli hauskaa, ohje kolmessa osassa ja ei tosiaankaan voinut aavistaa, mitä tuleman pitää. Lopulta huivi kuitenkin asettui muotoonsa ja valmistui.

 

Varjo-huivin muoto on aika erikoinen. Asettelin huivia monella tavalla, mutta se ei tuntunut sopivan minun kaulaani mitenkään. Mietin myös huivin antamista joululahjaksi, mutta lopulta päädyin sittenkin purkamaan huivin.

Löysin langoille sopivan uuden mallin syksyn Knitty-lehdestä, jossa oli Stephen Westin uusi huivimalli Metalouse.

Malli oli helppo, mutta samalla fiksu. Pienillä eleillä ja yksinkertaisilla kikoilla oli tehty hyvännäköinen malli, joka sopii ohjeesta poiketen myös yksivärisille (tai semisolideille) langoille.

 

Malli: Stephen Westin Metalouse
Lanka: Madelintosh merino light
Puikot: 4,5mm
Ravelryssä: Metalouse II

 

 

Sääli Varjolle, mutta onni ihanaisille langoille, että niistä lopulta syntyi vähän vähemmän moderni ja tottumattomalle huivin käyttäjälle sopivampi malli.

Kännykän ja iPodin lämmikkeitä

Teinillä oli ongelma. iPod jäätyi lenkkitakin taskussa ja akku meni tyhjäksi ennen lenkin loppumista. Teini pyysi iPodille "villapaitaa". Äidillä alkoi heti raksuttaa...

 

 

Villis valmistui nopsaan. Ja toimikin ihan hienosti. Villalanka ja ilmava palmikkoneule osoittautuivat hyväksi yhdistelmäksi.

Villiksestä innostuneena tein samanlaisen myös omalle kännykälleni.

Kylläpä meidän perheen viihde-elektroniikka nyt tarkenee.

Malli: Omasta päästä, NÄIHIN sovitellen
Lanka: Cascade 220
Puikot: 3,5mm
Ravelryssä: Cabled iPod and Nokia phone cases

Lapaskuu

Marraskuu oli lapaskuu ja tuli tehtyä muutamat.




Vasen alanurkka. Lapaset lapselle muhkean tuubihuivin kaveriksi. Lankana vihreä Cool Flamme ja malli ihan omasta päästä.

Alhaalla keskellä Mari Muinosen "Yellow harvest mittens" -mallilla toteutetut lapaset. Lankana Cascade 220. Kerrassaan mahtava villalanka!!! Ja mallikin on ihana. Ohjeella ja tuolla langalla syntyi ihan sopiva koko.

Oikea alanurkka aloittaa Abuelita kavalkadin. Kävin syksyllä mummolareissulla Hakaniemen hallissa Vihreä Vyyhti liikkeessä ja ostin kaksi vyyhteä Abuelitan lankaa, Merino Worstedia mustana ja Merino Baby Alpacaa värissä kelta-puna-oranssi. Tein ensin mustat lapaset, sitten ylärivissä oikealla olevat "laikkulapaset" ja lopuksi jämistä raidalliset kämmekkäät, kaikki oman pään malleja. Siis mikä ihana lanka, vaikka tuosta laikuttumisesta en nyt järin innostunut ollutkaan.

Tässä muutama detskukuva.

Laikkulapasiin tein i-cord-aloituksen, jota jatkoin selkäpuolelle aaltoilevana nauhana nurjalle pohjalle. Malli on ihan hauska, mutta langan laikuttuminen sotkee tämän idean. Noh, katselen aikani noita lapasia ja joko puran pois tai otan käyttöön. Laikuttumisefekti muuten katosi kokonaan kämmekkäissä, kun raidoitin neuletta mustalla.